Siirry pääsisältöön

Hieno yhdistelmä eri teorioita kehon kiputilojen alkuperään - LUOS FOUNDATION

 

Viime kuukausien aikana olen törmännyt useamman kerran Luos Foundation - järjestelmään. Henkilön, joka esittelee tätä järjestelmää, tekstit täräyttävät välillä maalaisjärkeeni täydellä voimalla. Niinpä olen lähtenyt hieman tutkimaan, mikä tämä teoria oikein on. Mikä tekee siitä niin mielenkiintoisen minulle?

Luos-järjestelmän 78 porttia muodostavat täydellisen "ihmisen biologisen arkkitehtuurillisen kartan”. Tämä kartta (järjestelmä) kattaa koko ihmisyyden: elimet, hermoston, verenkierron ja jopa tietoisuuden tasot. Fyysisesti portit sijaitsevat usein kohdissa, joissa fascia eli sidekudos on erityisen paksua tai joissa useat lihasryhmät kohtaavat. Luku 78 tulee järjestelmän tavasta jakaa ihmiskeho ja sen toiminnot mikroskooppisen tarkkoihin osiin. Ajatuksena on, että jokainen inhimillinen kokemus – oli se sitten rakkaus, pelko, luovuus tai häpeä – on sidoksissa tiettyyn fyysiseen porttiin tai niiden yhdistelmään.

Kuva : Pixabay


Järjestelmän 78 portin fyysiset ja historialliset juuret ovat mielenkiintoinen sekoitus ikivanhaa itämaista lääketiedettä, taolaista filosofiaa ja modernia länsimaista neurobiologiaa. Perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä järjestelmään on otettu Luo-kanavat (Luo vessels). Vaikka meridiaanit (12 eri linjaa) ovat enemmän tuttuja monelle, niiden rinnalla on lisäksi 15 Luo-kanavaa. Näiden tehtävänä on toimia puskureina ja niihin siirtyy päämeridiaaneista tunteet ja traumat, joita ihminen ei pysty käsittelemään. Nämä ovat olemassa sen vuoksi, ettei elintärkeät elimet vaurioituisi hätätilanteen sattuessa. Tunteet ja traumat voivat kanavien kautta lukkiutua kehon 78 fyysiseen kohtaan.

Portit sisältyvät myös taolaiseen filosofiaan, jossa niitä kutsutaan solmukohdiksi. Ne sijaitsevat selkärangan ja keskilinjan välimaastossa. Taolaisessa perinteessä uskotaan, että elämänenergia (Qi) ei pääse virtaamaan vapaasti, jos tietyt fyysiset portit (kuten pallea, lantionpohja tai kallonpohja) ovat kiinni tai tukossa.

Nykyajan tieteestä ja modernista neurobiologiasta tähän järjestelmään on otettu selitysmalli Stephen Porgesin polyvagaalisesta teoriasta. Selitys porttien tukkiutumiseen ja pitkän ajan tukkeuman aiheuttamaan portin romahtamiseen löytyy tämän vagaalisen teorian hermoston tiloista. Varsinkin romahtamisen tilan järjestelmä selittää hermoston taistele-, pakene- tai lamaannu- tiloina.

Ja nyt päästään tutumpaan ja hyvinkin ajankohtaiseen puheenaiheeseen, vagushermo. Vagushermon ajatellaan järjestelmän mukaan olevan se fyysinen ”kaapeli”, joka yhdistää lähes kaikki 78 porttia. Järjestelmän teoriaopit selittävä, miten vagushermon eri haarat (ventraalinen ja dorsaalinen) reagoivat eri porttien kohdalla.

Luos-ajattelun mukaan ihminen ei ole "rikki" esimerkiksi henkisesti, vaan nämä 78 fyysistä porttia ovat romahtaneet elämän varrella koetun stressin, traumojen tai vääränlaisen ympäristön vuoksi. Tämän mukaan voidaan ajatella, ettei trauma ole ”muisto aivoissa”, vaan kemiallinen ja mekaaninen jännitys sidekudoksessa. Tästä voisi mainita esim. rintakehän ja pallean alueen portit, jotka ovat fyysisesti sidekudosliitoksia ja jotka tuppaavat kiristymään stressin vaikutuksesta. Tämä tieto on ollut itselle jo tuttua jooga -opintojen kautta.

Vau! Tätä täytyy hieman tutkia lisää ja mutustella. Kaikkea uutta ei kannata heti purematta niellä. Mutta sen verran mielenkiintoiselta vaikuttaa, että menee varmasti jatkoon. Näyttää myös siltä, ettei järjestelmän kuvaileminen jää pelkästään teorian tasolle, vaan sitä on kehitetty käytännön puolelle. Päämenetelmänä tukkeutuneiden porttien aukaisemisessa on HENGITYS! No, sehän oli yllätys minulle, eikö vain :). Kenties kuulet vielä tästä lisääkin täällä.


Terkuin ♥

Tuija


Kirjoituksella ei ole lähdeluetteloa. Kysyä saa lisää, jos kiinnostaa :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...

KUN KEHO MUISTAA, MITÄ MIELI EI SANALLISTA

Monet meistä kantavat kehossaan selittämätöntä kuormitusta, esim. selkäkipuja, joille lääkäri ei löydä syytä, suolen toimintahäiriöitä, jatkuvaa lihaskireyttä tai taustalla kytevää levottomuutta, jota mikään logiikka ei selitä. Tätä ilmiötä on alettu lähestyä yhä enenevässä määrin neurobiologian, epigenetiikan ja psykosomatiikan leikkauspisteessä. Vielä täysin selittämättöminä kysymyksinä voidaan esittää: Miten aiemman sukupolven traumat voivat näkyä meidän soluissamme, miten autonominen hermostomme reagoi niihin ja miksi kehollinen harjoitus, kuten jooga, voi toimia avaimena toipumiseen? Ajatus siitä, että trauma siirtyy sukupolvelta toiselle, ei ole enää pelkkää psykologista spekulaatiota. Viimeisimmät epigeneettiset tutkimukset osoittavat, että vakava ja pitkittynyt stressi voi jättää molekyylitasolla "muistijäljen" sukusoluihin. Epigenetiikka on tiede, joka tutkii, miten ympäristötekijät muuttavat geenien ilmentymistä ilman, että itse DNA:n emäsjärjestys muuttuu. Tutk...

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...