TR - Training & Recovery

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...

Oireen kokemus ja oireen biologinen tausta eivät aina ole sama asia. I hminen ei aina tunne sitä, mikä varsinaisesti kuormittaa järjestelmää. Ihminen voi tuntea ahdistusta, uupumusta ja emotionaalisia reaktioita ja kokee ne hyvin todellisiksi. Kuitenkaan nämä eivät yksin kerro, mistä oikea kuormitus johtuu. Oire voi olla hermoston ylivireyttä, palautumisen puutetta, hengityksen epäedullista muuttumista, tulehduskuormaa, unihäiriöitä tai pitkäkestoista stressivastetta heijastava ilmiö. Keho toimii kuitenkin verkostona. Koettujen oireiden taustamekanismeina voi olla suolisto, hengitys, lihaskalvot, immuunijärjestelmä, sisäelimet ja stressin säätelyjärjestelmä. Kaikki nämä vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti. Ja kun nämä taustatekijät jäävät huomioitta, hoito kohdistuu vain oireisiin, eikä siihen dynamiikkaan, joka oireen ylläpitää. Ensisijaisiin oireisiin, kuten ahdistukseen, uupumukseen ja tunneperäisten reaktioiden muutoksiin kannattaa suhtautua vakavasti ja pohtia, mitä keho yrittää...

Sopiva määrä stressiä on hyväksi. Se pistää ihmisen toimimaan, aktivoitumaan. Liiallinen stressi ei olekaan enää hyväksi. Jos stressi on liian pitkäaikaista ja voimakasta tapahtuu psyykkisiä, aineenvaihdunnallisia, hormonaalisia, immunologisia ja hermostollisia muutoksia kehossa. Muutokset eivät valitettavasti ole terveyttä edistäviä. Toiminnan kannalta järkevästä tasapainotilasta elimistössä huolehtii autonominen hermosto. Sympaattinen osa sitä huolehtii ja valmistaa nopeaan sopeutumiseen stressiin taistele- tai pakene -periaatteella. Jatkuva tällä periaatteella toimiminen kuluttaa voimavaroja, aiheuttaa sykkeen kiihtymistä ja altistaa muutostekijöille kehossa ja mielessä. Autonomisen hermoston parasympaattinen osa puolestaan tasapainottaa ja palauttaa. Sanotaankin, että sympaattinen sykittää ja parasympaattinen paskattaa J . Näiden kahden osa-alueen, sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminta tulisi pysyä tasapainossa. Muuten kehomme ja mielemme eivät toimi oikein ja...