Moni meistä pitää itsehoitoa ja omaa hyvinvointia "valinnaisena lisävarusteena" – asiana, jota ehtii miettiä sitten, kun työt on tehty ja koti on puhdas.
Todellisuudessa
aivosi toimivat tiukkana talouspäällikkönä. Jos et anna niille tarvittavia
resursseja, ne alkavat karsia suorituskyvystäsi suojellakseen tärkeintä
tehtäväänsä: hengissä pysymistä. Itsehoidossa ei siis ole kyse vain
hemmottelusta, vaan aivojen huoltamisesta niin, etteivät ne joudu kokemaan
jatkuvaa hälytystilaa.
Annan seuraavaksi
viisi perusasiaa, jotka pitävät kehosi, aivosi ja hermostosi tasapainossa:
1. Uni on
aivojen pesuohjelma
Ajattele unta
aivojesi "siivouspartiona". Syvän unen aikana aivosi kirjaimellisesti
huuhtelevat pois päivän aikana kertyneitä kuona-aineita. Jos skippaat unet,
nämä "myrkkyaineet" kertyvät aivoihisi. Se tekee ajattelusta tahmeaa,
oppimisesta vaikeampaa ja hidastaa reaktiokykyäsi. Uni ei siis ole hukattua
aikaa, vaan aivojen välttämätön huoltotauko.
2. Tunteiden
säätely hillitsee sisäistä hälytystä
Pitkittynyt
stressi saa aivosi uskomaan, että olet jatkuvassa vaarassa. Tämä kasvattaa
aivojen "pelkokeskuksen" (mantelitumakkeen) valtaa ja kutistaa niitä
osia, jotka vastaavat muistista ja järkevästä ajattelusta. Kun opettelet
säätelemään tunteitasi (syvän hengityksen vaikutus), estät aivojasi
muovautumasta "pelkomoodiin". Ilman säätelyä aivosi alkavat
priorisoida hätiköityjä ratkaisuja järkevän harkinnan sijaan.
3. Rutiinit
säästävät aivokapasiteettia
Jokainen
pienikin päätös – kuten mitä pukisit päälle tai mitä söisit lounaaksi –
kuluttaa aivojesi rajallista polttoainetta. Jos päiväsi on täynnä sälää ja
jatkuvia valintoja, seurauksena on päätösväsymys aivojen energiavarojen
loppuessa. Ihminen tarvitsee rutiineja juuri tähän. Rutiinit ovat kuin aivojen automaattivaihde.
Kun automatisoit perusasiat, säästät arvokasta henkistä energiaasi vaativaan
työhön ja luovaan ongelmanratkaisuun.
4. Yhteydet toisiin
ihmisiin ovat biologinen puskuri
Hyvä seura ja
läheisyys vapauttavat oksitosiinia, joka on luonnon oma vastalääke
stressihormoneille. Se rauhoittaa aivojen pelkokeskusta ja auttaa kehoasi
palautumaan stressin vaurioista. Siispä yksinäisyys on hermostollesi
vaarasignaali. Säännöllinen kanssakäyminen muiden kanssa ei ole vain kivaa,
vaan se on biologinen vaatimus hormonitasapainon säilyttämiseksi. Johonkin
ryhmään kuulumisen antama turvan tunne estää lisämunuaisia pumppaamasta
adrenaliinia ja noradrenaliinia. Tunne pelosta ja valppaana olosta häviää ja
stressin olemassaolo vähenee. Tässä tulee kuitenkin muistaa etsiä juuri sinun
arvoihisi sopivaa seuraa. Negatiivissävytteisen seuran vaikutus toimii juuri
päinvastaisella tavalla.
5.
Merkityksellisyys kirkastaa fokuksen
Kun tiedät,
mikä sinulle on tärkeää (olipa kyse arvoista tai tavoitteista), aivosi osaavat
asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Tämä vahvistaa aivojen kykyä hallita
hetkellisiä mielijohteita ja keskittyä olennaiseen. Selkeä tarkoitus antaa ikään
kuin aivoillesi kartan. Se auttaa sinua pysymään suunnassa silloinkin, kun
tekee mieli antaa periksi lyhytnäköisille impulsseille.
Siis, mitä
paremmin ymmärrät aivojesi mekaanisia tarpeita, sitä helpompi itsehoitoon ja
omaan hyvinvointiin satsaaminen alkaa tuntua välttämättömänä investointina. Se
ei ole pois nykyajan vaatimasta tehokkuudestasi – se on tehokkuutesi edellytys,
sinun salainen aseesi 😊. Miten sinä huollat kehoasi, aivojasi
ja mieltäsi tänään?
Terkuin ♥
Tuija
LÄHTEET:
Hauglund, N.
L., et al. The Glymphatic System and Sleep. 2020.
Kirsch, P., et al. Oxytocin Modulates Neural Circuitry
for Social Fear and Emotional Learning in Humans. 2005.
McEwen B S. Physiology and Neurobiology of Stress and
Adaptation: Central Role of the Brain. 2007.
Smith, A. S., & Wang, Z. Hypothalamic oxytocin
mediates social buffering of the stress response. 2014.
Xie, L., et al. Sleep Drives Metabolite Clearance from
the Adult Brain. 2013.
Vohs, K. D., et
al. Making choices impairs subsequent self-control: A limited-resource account
of decision making, self-regulation, and active initiative. 2008.
Vyas, A., et al. Chronic Stress Induces Contrasting
Patterns of Dendritic Remodeling in Hippocampus and Amygdala. 2002.

Kommentit
Lähetä kommentti