Siirry pääsisältöön

Syvä hengitys ja hengitystehokkuuden paraneminen

Mikä yhteys syvällä hitaalla hengityksellä on hengitystehokkuuteen?

Hidas hengitys, erityisesti noin 6 hengitystä minuutissa, on tutkimusten mukaan osoittautunut optimaaliseksi alveolaarisen ventilaation parantamisessa ja fysiologisen kuolleen tilan (ilma, joka ei osallistu kaasunvaihtoon) vähentämisessä. Tämä johtaa lisääntyneeseen valtimoveren happisaturaatioon sekä hengitystyön helppouteen ja kestävyyteen. Huomioitavaa on, että hengitystaajuuden lisääminen ei  paranna ventilaatiotehokkuutta, koska kuollut tila lisääntyy suhteellisesti hengitystaajuuden lisääntymisen myötä. Sen sijaan hidas, syvä hengitys lisää keuhkojen tilavuutta (tidal volume) ja ylläpitää samalla optimaalista minuuttiventilaatiota, mikä tarkoittaa, että enemmän ilmaa pääsee keuhkojen aktiivisiin kaasunvaihtoalueisiin.  

Kuva: Pixabay, kaasujenvaihto keuhkoissa

Lisäksi kontrolloitu hidas hengitys terveillä ihmisillä vähentää kemorefleksin vastetta hyperkapniaan (liiallinen CO2) ja hypoksiaan (alhainen O2) verrattuna spontaaniin tai nopeampaan hengitykseen. Tämä osoittaa kehon kykyä ylläpitää kaasutasapainoa tehokkaammin ja vähemmän aggressiivisesti.  

Havainto, että hidas hengitys (erityisesti 6 hengitystä minuutissa) optimoi alveolaarista ventilaatiota ja vähentää kuollutta tilaa, on erittäin merkittävä. Tämä yhdistettynä kemorefleksin vasteen vähenemiseen hyperkapniaan ja hypoksiaan osoittaa, että hidas hengitys kalibroi uudelleen kehon herkkyyttä hiilidioksidi- ja happitasoille, mikä johtaa vakaampaan ja tehokkaampaan kaasujenvaihtoon jopa haastavimmissakin olosuhteissa. Tästä on seurauksena lisääntynyt fysiologinen kestävyys ja hengitysresurssien taloudellisempi käyttö, jolloin keho voi ylläpitää riittävää kaasunvaihtoa pienemmällä ponnistuksella ja vähemmän riippuvaisena nopeista kemorefleksivasteista, jotka tyypillisesti liittyvät esim. stressiin. 

Syvän ja hitaan hengityksen avulla saadaan siis vankempi ja tehokkaampi hengityselimistö, joka pystyy ylläpitämään homeostaasia (kehon sisäistä tasapainoa)  sujuvammin, koska kehon sisäiset automaattiset säätelyjärjestelmät eivät ole optimaalisen hengityksen aikana niin alttiita ylireagoimaan pieniin verikaasujen vaihteluihin.

HUOM! Kannattaa tulla opettelemaan joogan syvähengitys 👍


Terkuin

Tuija 💗


Lähde: Russo MA, Santarelli DM, O’Rourke D. Breathe (Sheff). 2017, 12;13(4):298–309. doi: 10.1183/20734735.009817


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...