Korona on jyllännyt ja pakottanut järjestäjät luopumaan omasta
intohimostaan järjestää massatapahtumia urheilun ja liikkumisen ystäville. Olen
itse osallistunut muutamaan massatapahtumaan, mutta oikeastaan en ole kokenut
itseäni niiden ystäväksi. Niissä on
jokin elementti, joka estää minua rentoutumaan ja nauttimaan liikkumisesta
tapahtuman aikana.
Tänä keväänä aloin saada yllättäen Facebookin uutisvirtaan
Virtual Runners – järjestön ilmoituksia eri ympäri maailmaa tapahtuvista juoksu-
ja pyöräilytapahtumista. Aluksi en oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Ajattelin,
että onpa outoa, että tällaista mainostetaan, kun matkustaakaan ei voi.
Pikkuhiljaa tapahtumien luonne alkoi aueta minulle. Vaati vain pientä
keskittymistä ja tarkempaa lontoon murteen lukemista, näemmä.
Sitten ymmärsin, että tapahtuma järjestetään tiettyinä
päivinä, sinä maksat osallistumisesta tapahtumaan, suoritat itse valitsemasi ”kilpailumatkan”,
todistat suorituksesi jollakin digitaalisella sovelluksella, saat diplomin ja
vähän ajan kuluttua postilaatikkoon kilahtaa mitali. Tietysti mietin, että
onkohan tämä humpuukia. Suoritan maksun ja maksu kilahtaa jonnekin Bahama-saarelle
uima-altaan reunalla pötköttelevälle huumemafiosolle. Mutta uteliaisuus voitti
ja se ajatus, että laitan itselleni tavoitteen, suoritan valitsemani urheilusuorituksen kunnialla
tiettynä ilmoitettuna tapahtumapäivänä. En välttämättä tahdo diplomia tai
mitalia, olenhan saanut liikkua ja tehdä hyvää itselleni.
Osallistuin ensimmäiseen tapahtumaan. Juoksi puolimaratonin.
Diplomin sain tapahtuman portaalista jo muutaman tunnin kuluttua samana
päivänä. Ja tulihan sieltä mitalikin! Pari viikkoa myöhässä, mutta upea mitali
onkin.
Jäin koukkuun! Sain jälleen ilmoituksen Faceen, että kohta
olisi pyöräilytapahtuma. Siispä uutta matoa koukkuun. Ilmoittauduin, kruisailin tietyn matkan,
diplomi löytyi tapahtuman portaalista ja pari viikkoa meni jälleen mitalin
saapumisessa.
Oletukseni osoittautui siis aivan vääräksi, ei näkyvää huiputusta
mukana, vaikka mistä tuon tietää, minne rahat menevät. Virtuaalinen osallistuminen maksaa noin 25 euroa, mutta oikeaan tapahtumaan
osallistuminen maksaisi puolet enemmän. Mitali on kyllä niin painava, ettei sitä
ihan parilla eurolla saa. Joten rahalle saa vastinetta kuitenkin, vaikkei se tässä nyt kaikkein vaikuttavin asia olekaan.
Etsin jo seuraavaa sopivaa tapahtumaa. Ei kolmas mitalikaan
ihan hassua olisi 😊.
Osallistuisiko New Yorkin - maratoniin
vai Havajin seikkailutapahtumaan?
Oletko itse törmännyt sosiaalisessa mediassa tähän? Löydät
tapahtumia helposti virtualrunners.org – sivustolta. Löytyy varmaan sinullekin
sopivia. Ja oletko tietoinen, että voit samaan tapaan nousta Mont Everestille
tai Kilimanjarolle? Näissä tapahtumissa on tietty kilometrimäärä, joka sinun
tulee suorittaa tietyn ajanjakson aikana. Menopelin saat itse valita, kunhan et
polttomoottoria pistä allesi.
Todella kivaa vaihtelua. Ei huolta koronasta. Ei turhia järjestelyitä. Voit juosta, pyöräillä, soutaa, kävellä jne. kotikulmilla tai vaikkapa kesälomalla, missä nyt oletkin vaikka tuntureilla. Onnistuu kavereiden kanssakin. Pistäpä korvan taa ja osallistu uteliaisuudesta. Matka ei tapa vaan se vauhti. Ja onnittelut saa ihan diplomin ja kortin muodossa 😊
Tuija ©©©
Kommentit
Lähetä kommentti