Luin yhtenä aamuna aluelehdestä, että eräässä kunnassa päätetään karsia sote-menoja. Tuli heti mieleen, että kenen kustannuksella tämä tehdään? Karsitaanko henkilökuntaa? Karsitaanko palveluja? Erikoissairaanhoitoa? Vai mitä?
Mielestäni näitä sote-menoja ei tällä nykyisillä systeemillä voida karsia kuin työntekijöiden ja kansalaisten kustannuksella. Nykyinen sairaan- ja terveydenhoitojärjestelmä on ajanut meitä ihmisiä riippuvuussuhteeseen järjestelmän olemassaolosta. Sinne mennään joko heti, kun pikkusormeen tulee haava. Tällä en tarkoita sitä, ettei palveluja saisi käyttää. Päinvastoin, niitä tulee käyttää silloin, kun on todella terveyttä uhkaavasta vaarasta kyse. Tai sitten lääkäriin mennään esim. tällaisissa tapauksissa, kuten eräs lääkäri sanoi minulle taannoin, että kyllä me sinustakin jokin diagnoosi löydetään, kunhan oikein pitkälle tutkitaan. Ihanko totta? Tähänkö meitä yllytetään? Uusavuttomuuteen tai käyttämään hienoja kehittyneitä palveluita, jotta saadaan selville, minkä tällä hetkellä näkymättömän sairauden luoja on kullekin suonut.
Mielestäni tälläinen "liika tutkiminen" ja "höösääminen" on yhteiskunnan varojen tuhlausta. Luojan lahjaksi saamille sairauksille emme voi mitään. Jos ne ovat läsnä tässä ja nyt, ne tulee hoitaa ja vähintäänkin olla tähtäimenä päivittäisen hyvinvoinnin lisääminen, jos terveyttä ei enää saada takaisin.
Myös meissä ihmisissä on lisääntynyt kuolemattomuuden ajatus. Tunnemme olevamme ikinuoria, koska kaikkialla ylistetään ja vaaditaan niin. Tämän kuolemattomuuden takana on kenties kuitenkin itsekäs ajatus: en ole vanha, en voi kuolla. Somessakin tämä näkyy mm. siinä, että omaa profiilikuvaa vaihdetaan tuon tuostakin käyttämällä kasvoja nuorentavia filttereitä. Olemme unohtaneet, että olemme luonnon luomia, emme koneellisesti valmistettuja rypyttömiä, tiukkalihaisia ja supervoimia omaavia olentoja. Kuvittelemme, että nämä ominaisuudet säilyvät itsessämme vuodesta toiseen. Mutta nehän eivät säily, jos nyt äkkiseltään voisi sanoa, että a) et käytä keinotekoisia aineita ominaisuuksien ylläpitämiseen ja b) jos et jaksa pitää itsestäsi, hyvinvoinnistasi ja terveydestäsi joka päivä huolta. Vuodet verottaa. Mikään ei lopulta auta elämän ehtoopuolella.
Ihminen on itse vastuussa omasta terveydestään ja "kuolemattomuudestaan". "Äidit" (perheet) ja yhteiskunta vaalivat lasten terveyttä raskausajalta aina täysi-ikäisyyteen asti. Sen jälkeen vastuu siirtyy yksilölle itselleen. Sairauksille emme voi mitään. Eivät kaikki eläimetkään selviä luonnossa lajille tutkitun ja arvioidun eliniän loppumetreille asti. Jokaisella yksilöllä on oma elämänkaari. Kaareen voi kuitenkin vaikuttaa paljon omilla elämäntavoillaan, omilla arvoillaan ja omalla järjen käytöllä.
Ihminen on irtautunut omasta luonnollisesta ympäristöstään kaupungistumisen myötä. Elämään tarvitaan keinotekoisia elementtejä, jotta elämä tuntuisi siltä "oikealta elämältä". Haetaan extreme- kokemuksia oman hengen uhallakin ja todistetaan sillä olevamme kuolemattomia, haetaan apua nautintoaineista, hurahdetaan täysin johonkin aatteeseen, voidaan pahoin ja juostaan maailmanääriin hakemaan alkua omalle elämälle, kun ei tiedosteta, mihin yksilönä oikein kuuluu, missä ne omat juuret oikein ovat, mistä se "minä" oikein kumpuaa. Kenties vastaus löytyisi paljon lähempää. Itsestämme. Laskeutumalla alas, ottamalla kontaktia itseemme, omiin tapoihimme ja luonnolliseen ympäristöömme, miettimällä ja ajattelemalla, mikä on järkevää ja tärkeää juuri minulle itselleni. Ei ihme, että tällä hetkellä tutkitaan paljon luonnon parantavaa vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja sen positiivinen vaikutus on hyvin todistettukin.
Jos palataan vielä sote-menoihin ja terveydenhuollon henkilökuntaan. He tekevät töitään äärirajoilla koko ajan. Henkilöstömenot on jo supistettu niin pieniksi, että tyhjästä on paha nyhjästä. Kukaan ei ilman kutsumusta halua tälle alalle sen heikon palkkauksenkin vuoksi työmäärästä puhumattakaan. Jos vielä kutistetaan henkilöstömenoja, joudutaan supistamaan myös palveluja, samoin erikoissairaanhoitoa. Mitä jää jäljelle?
Terveyden edistäjän näkökulmasta tietysti ihmisten valistus ja ohjaus elämään tervellisempää elämää: liikkumaan enemmän, syömään säännöllisemmin ja terveellisemmin, nukkumaan hyvin ja riittävästi, rajaamaan omia töitään sopiviksi (kukaan ei ole korvaamaton), nauttimaan vain siitä, että olet ihminen ja voit pysähtyä kuuntelemaan itseäsi, mitä sinulle ja kehollesi oikeasti kuuluu. Siihen ei sen kummempia terveystarkastuksia tarvita. Ja jos ihminen huomaa omassa terveydessään ja hyvinvoinnissaan epäkohtia, tulisi asialle lähteä matalalla kynnyksellä tekemään jotain. Opetetaan ihmiset aktiivisiksi itsestään ja terveydestään huolehtiviksi ja käyttämään maalaisjärkeä. Hienot Käypä hoito - suositukset tulisi olla terveyden punaisena lankana ihmisten saatavilla vaivattomasti, jos ei jopa selkärangassa.
Tähän ennalta ehkäisevään valistukseen ja ohjeistukseen tulisi myös kuntien todella pyrkiä enemmän. Vastaamaan ja kehittämään palveluja terveyttä edistävään matalan kynnyksen toimintaan. Sanotaan, että onhan sitä jo, mutta jos terveydenhoitajan puheillepääsystäkin joutuu maksamaan, jättää moni mielellään sen tekemättä, puhumattakaan, että linjoilla täytyy roikkua puoli päivää päästäkseen keskustelemaan jonkun kanssa. No way! Samoin työnantajien tulisi sallia ja tarjota ja jopa "pakottaa" terveyden edistämisen toimintaa osaksi työpäivää. Voisi työn tulos olla vielä paljon korkeampi ja työtyytyväisyys katossa. Ei meillä työntekijöitä kasva puussa kuin pihlajanmarjoja. Ja kun vielä saisimme ihmiset itse tajuamaan, että juuri he voivat ratkaista paljon, miten kunnan sote-kustannukset kehittyvät ja yhdessä auttaa kuntaa yhdessä kehittämään palveluja, jotka lisäävät kuntalaisten mahdollisuuksia lisätä päivittäistä hyvinvointia. Tämä lisää terveyttä ja jaksamista, näkyy parempana ihmisten hyvinvointina. Saattaisi vastaantulijan "Hyvää huomenta" kuulua useammin kuin nykyään. Sote-kustannukset pysyvät ainakin samana, ja lujan uskomukseni mukaan, jopa vähenevät, kun erikoissairaanhoitoa ei tarvitakaan vasta kuin myöhemmällä iällä ikääntymiseen liittyvien sairauksien seurauksena.
Ei meillä tarvitse aina olla diagnoosia, jonka kanssa elää. Elämä antaa ja elämä ottaa. Ja silloin kun se ottaa, voidaan sote-budjestista auttaa enemmän juuri niitä ihmisiä, jotka todella kipeästi tarvitsevat erikoishoitoa. Sitä ennen käytetään mielellään niitä pieniä tiedon ja viisauden jyväsiä, joita terveyden edistämisellä voidaan jakaa. Pidetään tarpeellinen, siis tarpeellinen, määrä terveydenhuoltohenkilökuntaa olemaan omalla paikallaan ja huolehtimaan meistä niissä tilanteissa, joissa elämä ottaa. Siirretään palvelujen keskipiste arkiseen hyvänlaatuiseen terveyttä vaalivan elämän luomiseen. Silloin sote-budjetin ruuvia ei tarvitse jatkuvasti vääntää tiukemmalle.
Terveisin
Tuija💞
Kommentit
Lähetä kommentti