Siirry pääsisältöön

Tiedätkö, kuinka monta kertaa hengität minuutissa?

Emme useinkaan mieti hengitystämme. Toisaalta hyvä niin, jos se on hyvälaatuista. Ei tarvitsekaan. Aika ajoin kannattaisi kuitenkin huomioida oma normaali hengitystiheys. Varsinkin silloin, kun tuntuu väsyneeltä ja elämä tuntuu muuten epämukavalta ja raskaalta.

Normaalisti hengitämme n. 14-18 kertaa minuutissa. Tunnissa se tekee tuhat hengitystä ja vuorokaudessa noin 20 000 - 24 000. Ei mikään pieni luku! Joku henkilö voi hengittää jopa 25 kertaa minuutissa, joten se tekee vuorokaudessa 36 000 kertaa. Vielä hurjempaa! Kumpi luku on mielestäsi parempi?

Valitettavasti isossa luvussa ei tällä kertaa ole voimaa eikä virtaa. Vaikka haukkoisimme ilmaa tuon 36 000 kertaa, vointimme olisi hyvin huono. Liika happi kehossa ei ole hyväksi, ihan kuin liika bensiini autossakaan. Auto alkaa nykiä. Samoin keho alkaa voida pahoin. Keho tarvitsee happea juuri oikeassa suhteessa sen tarpeeseen nähden toimiakseen kunnolla. Seuraavasta taulukosta voit nähdä, miten hengitystiheys vaikuttaa esimerkiksi sydämen lyöntitiheyteen.

Lähde: medvetenandning.se

Tiedämme, että pieni vauva hengittää usein n. 40-50 kertaa minuutissa, koska hänen hengityselimistönsä ja hengityslihaksensa eivät ole vielä kehittyneet. Sydämenlyönnit ovat noin sata kertaa minuutissa, ehkä hieman enemmänkin. Samoin korkeatehoisessa rasittavassa liikunnassa voimme ottaa happea joka sekunti. Sydän sykkii silloin 160 - 200 kertaa minuutissa yksilöstä ja harjoitustaustasta riippuen. Stressaantunut ihminen omaa yleensä heikentyneen hengityksen. Niinpä tällaisessa tilassa oleva henkilö voi ollakseen vain paikallaan hengittää 25 kertaa minuutissa. Huomaamme, miten pelkkä heikentynyt hengittäminen, nostaa sydämen lyöntitiheyden korkealle, muista oireista puhumattakaan!

Joogaryhmissä on tapana laskea hengityskerrat (yksi hengityskerta = sisäänhengitys + uloshengitys) aina tietyin väliajoin. Ensimmäinen laskukerta tehdään pian kurssilaisten saavuttua joogatunnille. Toinen kerta tehdään syvähengityksen aikana. Ensimmäisten laskukertojen aikana näiden kahden laskennan välillä ei ole vielä niin suuria eroja (esim. 15 / 10). Parin kuukauden kuluttua hengityskerrat ovat vähentyneet huomattavasti (esim. 12 / 6-8). Nämä luvut vastaavat taulukossa esitetyn tietoisen hyvän hengitystavan lukua. Pidemmälle ehtineet kurssilaiset pääsevät joskus jopa 1,5 kertaan minuutissa! Ja he voivat erittäin hyvin!

Emme tarvitse hengittää niin useasti, jos hengityksemme on laadukasta. Haukkoessamme liikaa happea sisään, saamme kehostamme poistumaan enemmän hiilidioksidia. Mutta eikö se ole hyvä? Oletko kuullut, että hiilidioksidi on pahasta ja se tulee puhaltaa pois? Näin minä olen ennen luullut. Hiilidioksidi onkin oikeastaan todella tärkeä aine kehossamme. Se pitää esim. verisuonia avoinna. Muista vaikutuksista kerron varmaan myöhemmin :-).

Mikä on sinun hengitystiheytesi?


Terkuin

Tuija©©©

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...

KUN KEHO MUISTAA, MITÄ MIELI EI SANALLISTA

Monet meistä kantavat kehossaan selittämätöntä kuormitusta, esim. selkäkipuja, joille lääkäri ei löydä syytä, suolen toimintahäiriöitä, jatkuvaa lihaskireyttä tai taustalla kytevää levottomuutta, jota mikään logiikka ei selitä. Tätä ilmiötä on alettu lähestyä yhä enenevässä määrin neurobiologian, epigenetiikan ja psykosomatiikan leikkauspisteessä. Vielä täysin selittämättöminä kysymyksinä voidaan esittää: Miten aiemman sukupolven traumat voivat näkyä meidän soluissamme, miten autonominen hermostomme reagoi niihin ja miksi kehollinen harjoitus, kuten jooga, voi toimia avaimena toipumiseen? Ajatus siitä, että trauma siirtyy sukupolvelta toiselle, ei ole enää pelkkää psykologista spekulaatiota. Viimeisimmät epigeneettiset tutkimukset osoittavat, että vakava ja pitkittynyt stressi voi jättää molekyylitasolla "muistijäljen" sukusoluihin. Epigenetiikka on tiede, joka tutkii, miten ympäristötekijät muuttavat geenien ilmentymistä ilman, että itse DNA:n emäsjärjestys muuttuu. Tutk...

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...