SIELU, ARKI JA JOOGA (kuinkas muuten 😊)

 

Moni meistä saataa ajatella sielua jonakin hyvin kaukaisena, melkein salaperäisenä asiana. Se liitetään helposti suuriin hengellisiin kokemuksiin, hiljaisiin retriitteihin, meditaatioon tai hetkiin, jolloin elämä tuntuu erityisen merkitykselliseltä. Joogafilosofian näkökulmasta sielu ei kuitenkaan ole vain jotain, mikä löytyy arjen ulkopuolelta. Vaan juuri päinvastoin, se näkyy siinä tavassa, jolla elämme tavallista elämää.

Arki on monella tavalla paras paikka huomata, missä olemme itsessämme. Kiire, väsymys, vuorovaikutus, odottaminen, epävarmuus ja toistuvat rutiinit paljastavat nopeasti, kuinka läsnä tai poissa olemme omasta elämästämme. Silloin näkyy, toimimmeko enemmän automaattisesti vai olemmeko oikeasti yhteydessä siihen, mitä tunnemme, tarvitsemme ja mitä oikeasti haluamme. Juuri tästä syystä arki ei ole joogassa jotain vähäpätöistä, vaan hyvin olennainen osa koko joogan perimmäiseen tarkoitukseen tähtäävää harjoitusta.

Kuva: tehty Geminillä

Joogassa puhutaankin usein siitä, että harjoitus ei rajoitu pelkästään matolle. Asennot, hengitysharjoitukset ja meditaatio ovat tärkeitä, mutta niiden tarkoitus on lopulta siirtyä elämään. Niiden avulla opimme tunnistamaan itseämme paremmin, rauhoittamaan hermostoa, selkeyttämään mieltä ja kohtaamaan maailman hieman pehmeämmin. Kun harjoitus alkaa vaikuttaa siihen, miten puhumme itsellemme, miten reagoimme toisiin ja miten kestämme elämän vaihteluita, se on jo tullut osaksi arkea.

Sielun näkökulmasta arki voi olla myös eräänlainen peili. Se näyttää, missä kohdin olemme luottavaisia ja missä kohdin olemme vielä hukassa. Se kertoo, mitkä asiat kuluttavat meitä ja mitkä taas vahvistavat meitä. Usein juuri pienet hetket opettavat eniten: miten aloitamme päivän, miten hengitämme ennen tärkeää tapaamista, miten kuuntelemme toista ihmistä tai miten suhtaudumme itseemme silloin, kun emme ole parhaimmillamme. Näissä hetkissä sielu ei ole erillinen ajatus, vaan hyvin käytännöllinen osa elämää.

Ehkä sielun tehtävä ei olekaan paeta maailmasta, vaan oppia olemaan siinä todeksi. Oppia elämään niin, että emme jatkuvasti menetä itseämme kaiken tekemisen keskellä. Oppia palaamaan takaisin siihen, mikä on olennaista itse elämässä: hengitykseen, kehoon, sydämeen, yhteyteen ja lempeyteen. Tässä mielessä joogafilosofia on hyvin maanläheinen. Se ei pyydä meitä olemaan täydellisiä, vaan tietoisempia, ei kovempia, vaan olemaan läsnä, ei irti elämästä, vaan syvemmin siinä kiinni.

Minua puhuttelee ajatus siitä, että arjen tavallisuus ei vähennä elämän merkitystä, vaan voi itse asiassa tehdä siitä näkyvämpää. Taloudenhoito, kävely, työtehtävät, lasten kuunteleminen, ystävän kohtaaminen tai oman levon salliminen voivat kaikki olla hetkiä, joissa elämän syvin taso tulee lähelle. Kun katsoo arkea tällaisesta näkökulmasta, se ei ole enää vain velvollisuuksien ketju. Siitä tulee paikka, jossa voi harjoitella elämistä viisaammin, pehmeämmin ja hieman enemmän omana itsenään.

Ja ehkä juuri siinä piilee jotain hyvin lohdullista. Sielun ei tarvitse olla jossain kaukana odottamassa, että elämä joskus olisi tarpeeksi henkistä tai tarpeeksi rauhallista. Se voi olla mukana jo nyt, tässä tavallisessa päivässä. Hengityksessä, katseessa, valinnoissa ja tavassa olla maailmassa. Kun sen muistaa, arki ei tunnu enää pelkältä arkiselta selviytymiseltä, vaan hiljaiselta polulta kohti syvempää yhteyttä itseensä ja elämään.

Siksi joogafilosofia ja joogaharjoittelu voidaan nähdä elämänviisautena, joka ei irrota ihmistä maailmasta, vaan auttaa häntä, sisällä olevaa sielua, olemaan siinä vakaammin, selkeämmin ja tarkoituksellisemmin.

Terkuin ♥

Tuija