Siirry pääsisältöön

Miksi huomion kiinnittäminen hengitykseen on niin vaikeaa?

 

Tähän kysymykseen olen monesti hakenut vastausta. Monta kertaa olen aiheesta jo kirjoittanut. Ehkäpä suurimmat syyt ovat siinä, että se koetaan “automaattiseksi”. Päivittäinen kiire työssä ja vapaa-ajalla vievät huomion tältä elämän perustoiminnolta. Ehkäpä syynä on vielä se, että ihmisillä on usein rajallinen ymmärrys hengityksen merkityksestä terveyteen – etenkin jos ongelmakokemusta ei ole.​

Tottahan on toki se, että hengitys tuntuu automaattiselta. Eihän sitä edes tunne tai tiedosta, jos ei ole selkeästi hengenahdistusta tai astmaa. Mitä sitä nyt miettimään? Mutta siinähän se! Hengitysongelmat ovat osin ”näkymättömiä”, kuten ilmansaaste altistus tai hienovarainen ylipitkä sisäänhengitys /pinnallinen rintakehän yläosan hengitys. Omia vaivoja ei useinkaan yhdistetä hengitykseen eikä tarvetta korjata hengitystä silloin nähdä.  Ja jos hengitykseen liittyy ahdistusta (esim. paniikkikohtauksia), keskittyminen hengitykseen voi aluksi lisätä epämukavuutta, jolloin ihminen mieluummin välttää sitä

Ja vaikka hengityksen laadun parantamisen tarvetta nähdäänkin, voi säännöllinen hengitysharjoittelu tuntua vaivalloiselta, on vaikea muistaa harjoitella ja ylläpitää harjoittelua ilman ohjausta ja seurantaa. Sitoutumista parantavia tekijöitä voisi olla oma kokemus oireiden helpottumisesta, itsesäätelyn tunne, palautteen saaminen (esim. seurantalaitteet, päiväkirjat) ja sosiaalinen tuki/ryhmät, mutta näitä ei useinkaan tarjota systemaattisesti.

Entä ajankäyttö! Katsotaan mieluummin puhelinta 15 min kaksi kertaa päivässä kuin rauhoitutaan, hengitetään syvään ja mahdollistetaan itselleen parempi yöuni. Ihminen on luonteeltaan peruslaiska, kuten kaikki muutkin maapallon oliot, ja unohtaa nopeasti asian, joka ei tunnu enää tarpeelliselta. Harjoittelun ja tietoisuuden ylläpitäminen on hengityksessä juuri se ydinkysymys. Harjoittelemalla oikeaoppinen hengitys ja tiedostamalla sen arkipäivisin muutaman kerran auttaa paljon eteenpäin. Hengitystapa voi muuttua laadultaan heikommaksi hyvinkin äkkiä monista syistä, etenkin stressitekijöistä, ja kroonistua nopeasti.

Myös ihmisten kehotietoisuus on heikkoa. Olemme tottuneet toimimaan ”koneina” ja ruoka toimii voiteluöljynä. Nykyään pidämme huomion enemmän ajatuksissa ja näytöissä kuin kehon aistimuksissa, jolloin hengitys jää taustalle, ellei siinä ole voimakasta epämukavuutta. Kulttuurisestikin arvostetaan usein näkyviä, “kovia” keinoja, kuten lääkkeet, leikkaus, kova treeni enemmän kuin hiljaisia, hienovaraisia säätelykeinoja kuten hengitys tai mindfulness.

Sitä olen myös monesti miettinyt, miksi lääkäritkään eivät painota hengitystä enempää. Tietysti heidän koulutuksensa painottuu farmakologisiin ja toimenpiteisiin perustuviin hoitoihin. Tällöin ei-farmakologiset menetelmät jäävät sivurooliin tai erillisten kurssien sekä lääkärin oman intressin varaan. Myös ajanpuute vastaanotolla asettaa rajoja. Lyhyet vastaanottoajat ohjaavat keskittymään diagnostiikkaan ja lääkemääräyksiin, ei hengitystavan arviointiin ja harjoittelun ohjaamiseen, joka vaatisi toistoa ja seurantaa.

Vaikka moni lääkäri kannattaa liikuntaa ja elämäntapamuutoksia, niitä suositellaan usein yleisellä tasolla, ilman konkreettista, strukturoitua hengitysharjoitusohjelmaa tai seurantaa. Tähän toivoisin kyllä hengitysohjaajana parantamisen varaa. Toivottavasti tulevaisuudessa tämä nähtäisiin akuuttien oireiden jälkeen toisena mahdollisena tarkistuskohteena ja mahdollisena hoitomuotona lääkärissä käynnin yhteydessä.

Mutta miten hengityksen merkillisyys ja sen hyvä laatu saataisiin kaikkien osaksi ja arkipäiväksi? Viimeiset tutkimustiedot viittaavat siihen, että heikentyneellä hengityksellä on yhteys moniin tavallisiin oireisiin, jotka kiikuttavat meitä lääkäriin. Siksi hengityksen tiedostaminen, huomioiminen ja siihen panostaminen tulisi nähdä elämänmittaisena taitona, arkeen upotettuna. Lyhyet 15 minuutin jaksot pari kertaa päivässä riittävät. Ei vaadi sen enempää.’

Seuraavan kerran, kun istahdat kotona juomaan päiväkahvia, unohda puhelin ja uutisten stressaavat ja raflaavat äänet, nauti kahvin tuoksusta silmät suljettuina ja tee 5 rauhallista hengitystä pitkällä uloshengityksellä. Siitä se lähtee…


Kuva: tekoälykuva

Terkuin

Tuija



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...