Olen paljon kirjoittanut hitaasta ja syvästä hengityksestä. Tietysti, koska olen joogaihminen ja tietoisen hengityksen -ohjaaja. Nyt kirjoitan hieman enemmän, mitä tällainen hengitys on, miten se määritellään hieman tieteellisemmin.
Tieteellisesti on nyt fysiologisesti määritelty hitaalle hengitykselle hengitystaajuudeksi 4–10 hengitystä minuutissa (0.07–0.16 Hz). Tämä poikkeaa merkittävästi ihmisen normaalista hengitystaajuudesta, joka on yleensä 10–20 hengitystä minuutissa (0.16–0.33 Hz). Tämä ero korostaa hidastetun hengityksen ainutlaatuista luonnetta verrattuna spontaaniin, tahattomaan hengitykseen, jota emme yleensä tarkkaile ja se voi kiihtyessään johtaa moniin terveysongelmiin. Joogatunneilla osa jogeista pääsee vieläkin alemmas 1 1/2 - 2 hengityskertaan minuutissa syvähengitysharjoituksen aikana. Oikeastaan sen alemmas ei tarvitse mennä, koska liian vähän hengittäminen voi kääntyä itseään vastaan. Suomessa virallisena hyvänä normaalina hengityksenä pidetään 12-14 kertaa minuutissa, mikä mielestäni on kuitenkin aika kapeaskaalainen. Tietoisessa hengityksessä normaaliksi hengitykseksi mainitaan 8 - 12 kertaa. Tärkein tosiasia on, että mitä vähemmän tulee optimaalisia hengityskertoja minuutissa, sitä parempi. Tässä kohtaa vähemmän on enemmän. Ja tästä tulee seuraavissa kirjoitelmissa.
Kuva: Pixabay
Joogahengitys, joka tunnetaan myös nimellä pranayama, on tuhansia vuosia vanha kontrolloidun hengityksen käytäntö, joka on peräisin itämaisista kulttuureista. Sitä harjoitetaan usein meditaation tai joogan yhteydessä sen henkisten ja terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi. Pranayama on joukko joogisia hengitystekniikoita, joiden tarkoituksena on suoraan ja tarkoituksellisesti säädellä yhtä tai useampaa hengityksen parametria, kuten tiheyttä, syvyyttä sekä sisään- ja uloshengityksen suhteita sekä tapaa hengittää (sieraimet /nenä tai suu). Muinaisten jogien vankkojen havaintojen ja kokeiden ansiosta pranayama on kehittynyt systemaattiseksi menetelmäksi, joka tunnistaa hengityselimistön tahattoman ja tahdonalaisen hallinnan sekä sen vahvan yhteyden mielentoimintoihin. Nykyään on kuitenkin havaintoja syvän hengityksen muistakin hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen liittyvistä vaikutuksista.
Keskeinen osa hidasta ja syvää joogahengitystä, pranayamaa, on diafragmaattinen hengitys, jota kutsutaan myös vatsa-, syvä-, rentoutuneeksi tai palleahengitykseksi. Tämä tekniikka optimoi hengityksen tärkeimmän lihaksen, pallean, käyttöä, mikä johtaa luonnostaan hitaampaan ja syvempään hengitykseen. Diafragmaattinen hengitys eroaa pinnallisesta rintakehähengityksestä siten, että sisäänhengityksen aikana vatsa laajenee rintakehän sijaan. Pitkässä syvässä hengityksessä toki otetaan myös rintakehän alaosat mukaan ja yritetään täyttää rintakehääkin mahdollisimman paljon. Pinnallisessa rintakehähengityksessä keuhkoihin vedetään puolestaan minimaalisesti ilmaa, yleensä kylkivälilihasten avulla, eikä palleaa käytetä juuri ollenkaan. Kun keuhkojen laajeneminen tapahtuu alempana kehossa, hengitystä kuvataan "syväksi", ja se vastaa vatsan ulospäin suuntautuvaa (ylöspäin, jos olet makuulla) liikettä sisäänhengityksen aikana ja varsinkin alussa. Näin saadaan pallealle tilaa laskeutua sisäänhengityksen aikana alaspäin kohti sisäelimiä, jolloin kaasujenvaihto ylempänä keuhkoissa helpottuu. Sisäänhengitys on aina aktiivista hengitykseen osallistuvien lihasten tekemää työtä. Uloshengityksessä ilman annetaan tulla rennosti ulos ja seuraava sisäänhengitys otetaan vasta, kun keho antaa merkin uuteen sisäänhengitykseen. Merkin oppii tuntemaan harjoittelun myötä.
Perinteinen pranayama, joka on juurtunut henkisiin ja koettuihin terveyshyötyihin, saa nyt modernin, fysiologisen määritelmän "hitaana hengityksenä" (4–10 hengitystä minuutissa). Mikä tässä on hienoa, on se, että tämä osoittaa perinteisen viisauden ja nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen lähentymistä. Tämä antaa osviittaa siihen, että nämä muinaiset käytännöt olivat empiirisesti tehokkaita, vaikka niiden taustalla olevia mekanismeja ei täysin ymmärrettykään. Nämä muinaiset käytännöt voivat antaa tietoa mahdollisista uusista terapeuttisista lähestymistavoista, joille nykyinen lääketiede on teknisen kehittymisen myötä ollut sokea. Vanhaa ei kannata aina heittää roskakoriin. Ei ainakaan hengityksen kohdalla, koska hengitys = spirit = elämä. Joten hengitellään syvään ja hitaasti ja annetaan vatsan pullistella.
Terkuin
Tuija 💗
Lähteet:
Mondal S. Proposed physiological mechanisms of pranayama: A discussion. J Ayurveda Integr Med. 2024; 15(1):100877. doi: 10.1016/j.jaim.2023.100877
Russo MA, Santarelli DM, Dean O’Rourke D. The physiological effects of slow breathing in the healthy human. Breathe 2017; 13(4):298–309. doi: 10.1183/20734735.009817
Kommentit
Lähetä kommentti