Olisiko päivittäinen elämäni helpompaa, jos omaisin paremman kunnon? Tätä mietin loppukeväästä jäätyäni tauolle työstäni. Olin antautunut työlleni ja opiskelulleni täysin, istunut ja istunut ja vielä senkin päälle istunut tietokoneen ääressä. lattialla (joogaohjaaja) ja ratin takana. Vatsakumpu oli kummasti osoittanut olemassaoloaan, ja näytti vahvasti siltä, että kesävaatteet olivat kutistuneet talven aikana kaapissa.
Niinpä päätin laittaa pisteen tälle negatiiviselle kehitykselle. Otan aikaisemman liikunnallisen elämäni takaisin istumiselta, koska en viihdy tässä nykyisessä olomuodossani. Ja tiedän hyvinvointiin, terveyteen ja liikuntaan perehtyneenä, että eihän tästä elämäntyylistä ole seurauksena kuin hankaluuksia tulevaisuudessa.
Mutta mitä on hyvä kunto? Onko se pelkästään hyviä fyysisiä ominaisuuksia ja korkeata suorituskuntoa, joita mitataan erilaisilla kuntotesteillä? Antavatko nämä testit täydellistä tietoa hyvästä kunnosta vai vaan pelkästään suorituskunnosta? Hmm. Tämä on mielestäni tärkeä asia, joka tulisi muistaa, kun lähdetään neuvomaan asiakasta paremman elämäntavan polulle. Mitä testit oikein antavat? Ovatko ne ainoita oikeita mittareita mittaamaan hyvää kuntoa? Kannustavatko ne ihmisiä eteenpäin hyvinvoinnin suuntaan? Aiheuttavatko ne suorituspaineita seuraavaa testiä kohtaan ja hyvinvoinnin kasvattaminen menee överiksi, isoksi kakuksi ja suorituspainotteiseksi rääkiksi.
Onneksi hyvää kuntoa on alettu ajatella nykyään hieman laajemassa merkityksessä, ei pelkästään suorituskyvyn pohjalta. Puhutaan terveyskunnosta. Tämä termi viittaa ihmisen kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin ja toimintakykyyn ja pitää sisällään kestävyyskunnon, tuki- ja liikuntaelinkunnon, liikehallinnan, kehonkoostumuksen ja mielenterveyden. Kaikki nämä osa-alueet ovat moninaisesssa yhteydessä toisiinsa ja jonkun osa-alueen heikentynyt tila vaikuttaa toiseen, jos ei jopa koko terveyden ja hyvinvoinnin kokonaistilaan. Kuten esim. stressi ja siitä johtuva unenpuute vaikuttaa tutkitusti aineenvaihduntaan ja sitä kautta kehonkoostumukseen, tuki- ja liikuntaelimistöön, liikehallintaan jne.
Olen nyt reilun kahden kuukauden ajan liikkunut säännöllisesti ja nousujohteisesti painottaen näitä viimeksi mainittuja sanoja. Olen aina liikkunut, mutta työt ovat viime aikoina vieneet säännöllisyyden. On helppo syyttää töitä😜. Itsehän olen töille antanut luvan tehdä niin! Ja etenen ihan ohjelman kanssa. Tavoitteeni ei ole missään tietyssä kilpailussa vaan nostaa hyvää oloani ja jaksamistani nykyisestä. Vaikka itse kuntotestauksia välillä teenkin, en ole aikeissa testata itseäni seinien sisällä. Seuraan ja kuullostelen itseäni ollessani lenkillä, sen jälkeen ja herätessäni aamulla. Haluan välttää suorituspaineita!
Ohjelmani runko on tosi yksinkertainen. 80 % liikkumisestani on kohdistuu kestävyyskunnon parantamiseen ja loput 20 % keskittyvät lihaskunnon ja kehonhallinnan sekä submaksimaalisen suorituskyvyn nostamiseen. Lajeina käytän monipuolisesti Suomen kesään sopivia lajeja, kuten sauvakävely, kävely, polkujuoksu, suunnistaminen, uinti, pyöräily, vaeltaminen, sauvarinne, rullahiihto (Heh! entinen hiihtäjä 😉), kotikuntosali, soutu, jooga, pihatyöt jne. Lajivalikoimasta puuttuvat vain pallopelit. Sokerina pohjalla on tietenkin näin loppukesästä vielä marjanpoiminta! Ihan tavallisia juttuja siis.
 |
| Rahalla taitaa saada ja mönkijällä päästä 😂 Entä terveyskunto? |
Ja tulosta on tullut. Konkreettisesti aikani 5 km maastopätkällä on parantunut melkein 10 min keväästä. Kuinka motivoikaan se tunne, kun jaksaa nousta laskettelurinnettä juoksemalla ja "laiha läski" alleissa alkaa olla kadoksissa. Ihaninta on huomata hillasuolla rämpiessä, että jalka nousee, ei tarvitse puuskuttaa, tasapainoa löytyy ja motivaatio etsiä etenkin tänä vuonna piilossa olevia hilloja😅 on ihan huipussaan.
Hyvää kestävyyskuntoa ei kuitenkaan koskaan ole reservissä liikaa, vaan sitä tulee vaalia, ihan kuin talon sokkelia, kaiken terveyskunnon perustaa. Sen täytyy olla kunnossa. Tämän pohjan päälle voi sitten rakentaa suorituskykyisempää kuntoa, jos haluaa. Kaikkea hyvään terveyskuntoon liittyviä ominaisuuuksia ei tarvitse todellakaan, eikä pystykään, kerta rysäyksellä parantamaan ja ottamaan haltuun, vaan yksi ominaisuus kerrallaan. Uuden tavan oppiminen vie aikaa useamman kuukauden, joten itselleen tulee olla kärsivällinen. Ja kun yksi ominaisuus on ns. hanskassa voi ryhtyä kehittämään mielessä ja tavoitteissa toista ominaisuutta, suunnitelmallisesti ja nousujohteisesti. Ja ei kaikkien tosiaankaan tarvitse olla urheiljoita. Tämän maan suorittamisen kulttuuri tahtoo vain lyödä läpi kaikessa. Tulos tai ulos! Unohdetaan tämä ja kehitetään järkevästi hyvinvointia ja tahtotilaa hyvinvoinnille hyvän peruskunnon kautta.
Olenko sitten hyvässä kunnossa? Viime viikonlopun hillareissun jälkeen voin todeta suunnatessani vertailun itseeni, että olen keskivertoisessa kunnossa. Vielä voin parantaa tai ainakin vaalia jo saavuttamaani tasoa. Yleisesti ajatellen koko Suomea voisin todeta olevani jopa hyvässä kunnossa, koska marjastajien, myös mustikkaa poimineiden, keskuudessa edustin pientä vähemmistöä suomalaisena Suomen maan soilla ja metsissä. Enemmistö oli ulkomaalaisia (ei Thai-poimijoita), entisten itäblokin maiden edustajia. Hohoi! Missä suomalaiset marjastajat?
Suolla ja metsissä monta tuntia rämpiessäni ja marjapaikkaa vaihtaessani pohdin, että kuvastaako tämä näkemäni edustus suomalaisten fyysistä suorituskykyä, terveyskuntoa vai onko tämä havainto piirre "elintason" noususta 😟.
Jos näin on, olen huolissani. Nykyiselle maailmanmenolle ei kannata antaa valtaa ja viedä omaa terveyskuntoa ja terveyttä. Siitä on valitettavasti itse pidettävä huolta!
Terkuin
Tuija©©©
Kommentit
Lähetä kommentti