Tiedämme, että kun hengitämme sisään, otamme happea. Ja kun hengitämme ulos, poistamme hiilidioksidia, sen ylimääräisen, mitä kehomme ei tarvitse. Tämä asiahan on selvä, eikö?
Tulee mieleen nuorempana hiihtokilpailut, missä ylämäen loppupäässä ladunvarrelta huudeltiin puhaltamaan alamäessä kaikki pahailma pois keuhkoista. Ja niinhän sitä tehtiin. Puhallettiin ja puhallettiin suu auki ihan niin kuin Iso paha susi 😅 ja oltiin tyytyväisiä.
Mutta loppupeleissä metsään taisi mennä koko puhallustyö. Elimistö tarvitsee hiilidioksidia yhtä kipeästi kuin happeakin. Ei sitä olisi saanutkaan puhaltaa niin voimalla ulos. Hengitysilmassa oleva happi siirtyy keuhkoissa verenkiertoon sitoutumalla punasolujen hemoglobiiniin. Näin happi pääsee levittäytymään koko elimistöön. Mutta se, pystyykö elimistö hyväksikäyttämään hapen verenkierrosta, onkin jo toinen juttu. Jotta happi siirtyisi verenkierrosta elinten, solujen ja kudosten käyttöön, täytyy elimistössä olla suotuisat olosuhteet. Ja tähän tarvitaankin sitten sitä pahaa ilmaa eli HIILIDIOKSIDIA. Kun kehoomme on jäänyt tarpeellinen määrä hiilidioksidia, voi happimolekyyli irtaantua helposti hemoglobiinista, ja solut ym. voivat toimia moitteettomasti.
Tämän ilmiön keksi tanskalainen lääketieteen professori, Nobel -palkittu, Christian Bohr jo vuonna 1904. Miettikää, yli sata vuotta sitten! Hänen superajatuksensa oli, että jos kehossa on liian vähän hiilidioksidia, siellä on myös liian vähän happea. Auttaako tähän, että sieppaamme suu selkosen selällään happea sisään? Eihän se auta. Vaikka meillä olisi verenkierto hyvin kyllästettynä hapella, emme saa sitä kuitenkaan valitettavasti käyttöön. Silloin, kun hengitämme valtavat määrät happea (ylihengitämme, suu auki haukkoen), hiilidioksidimäärä vähenee, koska ylihengitämme tätä arvokasta pahaa kaasua yhtä varmasti uloskin. Elimistöön syntyy siis happivaje, mikä taas aiheuttaa soluille, kudoksille, lihaksille ym. toimiville elimille hapenpuuttesta johtuvia toimintahäiriöitä. Kengurubensaa 😂 liikenteessä autoilutermein ilmaistuna.
Kuva: http://humbliceous.blogspot.com/2006/01/global-warming-culprit.html
Miten sitten voisimme tietää, milloin hengitämme oikean määrän? Milloin veressä on oikea määrä happea? Veren happipitoisuutta voidaan mitata kotikäyttöönkin myytävillä, nykyään jo hyvinkin edullisilla, pulssioksimetri -laitteilla. Voi olla, että sairaalassa käydessäsi sinulta on mitattu happisaturaatio, hapen suhteellista määrää, sormenpäästä. Jep! Sama laite. Arvot 96 - 99 ovat täysin normaalit. Luku 100 ja alle 96 kertovatkin jo sitten ylihengittämisestä.
Miten tiede voi laahatakin näin perässä hengittämisen suhteen? Onko tämäkin aiheen tutkimattomuuden taustalla lääketeollisuuden suuri maailma. Jo 1930-luvulla saksalainen lääketieteen tohtori, myöskin nobelisti, Otto Heinrich Warburg totesi, että syöpäsolut tarvitsevat vähän happea ja kasvavat hapettomissa olosuhteissa. Hänen mukaansa laskemalla kudosten happipitoisuutta 35 % kahdeksi vuorokaudeksi normaalit solut muuttuvat syöpäsoluiksi. Aika ravisuttava tieto jo tuolloin. Tällä hetkellä yritetään syöpään etsiä koko ajan uutta lääkitystä. Pitäisikö ajassa mennä hieman taaksepäin ja lähteä tutkimaan tarkemmin tätä Warburgin hypoteesia? 😲
Löysin vuodelta 2015 syyskuulta yhden brittiläisen tutkimussuunnitelman, jossa päätettiin testata, voisiko tällaista pulssioksimetriä suositella astmahoidossa. Mielestäni siinä on ideaa. Laitetta käytettäessä voisi löytää sen oikean tavan hengittää ja saada happisaturaatiotasoa normalisoitua. Tietenkin suosittelen ihan ilmaista, tekemisen vaivaa vain aiheuttavaa, hengitysharjoitusta: MediHengitystä ja Tietoisen hengityksen hengitystä. Näillä päästään jo parin viikon harjoituksella hyvään vauhtiin kehon optimaaliseen hapetukseen. Vielä kun löysätään stressi ja normalisoidaan autonomisen hermoston toiminta, niin ollaan jo hyvällä matkalla kohti parempaa hyvinvointia ja terveyttä.
Nyt osaisin alamäessä hengittää kaiken happivelan keskellä pitkään ja hitaasti hiilidioksidia ulos. Mutta se ei ole niin helppoa kuin olettaisi. Esim. nenän kautta ilmaa sisään 2 sekuntia ja 4 sekuntia nenän kautta ulos ja taukoa 2 - 3 sekuntia. Kokeilepas huvikseen lenkillä! Mutta aloita varovasti. Kannattaa 👍
Ps: Autonomisen hermoston toimintaakin voidaan jo tarkastella ihan reaaliajassa sykevälivaihtelun avulla. Hengityksellä on tässäkin suuri vaikutus.
Terkuin
Tuija©©©
Lähteet:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26410043. Pulse oximeters to self monitor oxygen saturation levels as part of a personalised asthma action plan for people with asthma.
Kommentit
Lähetä kommentti