Joogahengityksen, Pranayaman, harjoituksen vaikutus keuhkoahtaumapotilailla
Jälleen kävin "pikkujoulumarkkinoilla" :-) ja löysin melko tuoreen tutkimuksen. Tämä amerikkalainen pilottitutkimus on tehty Vermontin yliopistossa, yhdessä Yhdysvaltain vanhimmista yliopistoista, viime vuoden loppupuolella. Tutkimus on kontrolloitu, satunnaistettu ja kaksoissokkoutettu tutkimus, jossa mukana oli 43 oireilevaa keskivaikeasta vaikeaan kroonista COPD:ia sairastavaa potilasta. Vaikka otos ei olekaan niin mahdottoman suuri, voidaan tutkimuksen luotettavuutta ja arvokkuutta pitää hyvänä.
Koska monilla COPD:ia sairastavilla potilailla ei ole mahdollisuutta päästä sellaisiin kuntoutusohjelmiin, joista heille olisi hyötyä ja he voisivat osallistua, suunnittelivat tutkijat liikuntatoleranssin parantamiseksi ja kuntoutumisen vaihtoehdoksi järjestää joogahengityksen, pranayaman, suorittamisen itsenäisesti kotioloissa. Samalla myös testattiin, voivatko jooga-ammattilaiset auttaa tutkimushenkilöitä saamaan oikeaoppisen joogahengityksen ohjauksen onnistumaan kotona oleville potilaille.
(Kuvan linkki https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Copd_2010Side.JPG)
Otos jaettiin kahteen ryhmään. Molemmat ryhmät saivat ensin koulutuksen joogahengitykseen. Toinen ryhmä teki 12 viikon ohjatun pranayama -harjoittelun, joka ohjattiin tutkimuskoordinaattorien toimesta. Koordinaattorit olivat saaneet koulutuksen pranayama -hengitykseen kahdelta jooga-ammattilaiselta, jotka olivat mukana alun eri ryhmien koulutuksessa ja seurasivat käytännön hengitysharjoittelun sujumista. Se, miten tämä tutkimuksen käytännössä hoidettiin, ei abstraktissa käynyt selville, mutta toivottavasti tämän vuoden syyskuussa, kun tutkimus tulee kokonaan luettavaksi, tämäkin selkenee. Toinen tutkimukseen osallistunut ryhmä ei tehnyt ohjattua 12 viikon hengitysharjoittelua.
Tutkimuksessa mitattiin aerobista suorituskykyä 6 min kävelytestin avulla. Lisäksi tutkittiin keuhkotoiminnan muutoksia, oksidatiivista stressiä, kehon tulehduksen merkkiaineita, hengästyneisyysherkkyyttä ja elämänlaatua. Ja mitä sitten saatiin tuloksiksi... TSADAAMM! Joogista hengitysharjoittelua tehneen ryhmän 6 minuutin kävelytulos parani keskimäärin 28 m, joillakin jopa 61 metriä. Kontrolliryhmässä, ei joogahengitystäharjoittelua tehneessä ryhmässä, tulos huononi keskimäärin 15 metrillä (heikoin tulos oli -47 metriä). Lisäksi "pranayamaryhmä" paransi hieman sisäänhengityskapasiteettiaan ja molemmat ryhmät kokivat parannusta elämänlaadussaan eri oireiden suhteen. Muita eroja ryhmien välillä ei havaittu.
Tutkijoiden mukaan tämä pilottitutkimus osoitti menestyksekkäästi, että joogahengitysharjoittelulla oli yhteyttä parantuneeseen liikuntakykyyn COPD-potilailla sekä hengityksen merkityksen elämänlaadun parantamisessa. Lisäksi tutkimuskoordinaattorit pystyivät riittävän tehokkaasti jooga-ammattilaisten opein opettamaan potilaita harjoittamaan pranayamaa kotioloissa.
Se, mikä mieltäni ihastuttaa, on, että tutkijat toteavat pranayamalla saavutettavan merkittäviä
kliinisiä hyötyjä COPD-oireisiin potilailla. Vaikka todellista syytä testatun kävelymatkan pitenemiseen "pranayamaryhmällä" ei kerrottukaan tässä abstraktissa, selittyy se mielestäni hengityskapasiteetin tehokkaammalla käytöllä. Joogahengityksen harjaanuttama pallealihas toimii paremmin hengityksessä antaen alemille keuhkorakkuloille myös mahdollisuuden osallistua hengityskaasujen vaihtoon. Lisäksi hengitystapa takaa lihasten riittävän hapensaannin, jolloin keho toimii rennommin ja lihakset tehokkaamin.
Eniten toivoa luo se toteamus, että tutkijat tiedostavat lisätutkimuksen tarpeen. Sitä todella tarvitaan :-).
Eniten toivoa luo se toteamus, että tutkijat tiedostavat lisätutkimuksen tarpeen. Sitä todella tarvitaan :-).
Olen kiitollinen. SAT NAM
Kommentit
Lähetä kommentti