Aasiasta kuuluu jälleen kummia. Tai ei oikeastaan niin kauhean kummia. Näitä artikkeleita ja tutkimuksia hengityksestä näyttää tulevan nyt todella reippaaseen tahtiin. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoista.
Kaksi intialaista tiedemiestä ovat summanneet yhteen joulukuussa 2017 kirjallisuuskatsauksensa hengitysharjoitusten, jooga ja pranayama - hengityksen vaikutuksesta lapsuusiän astmaan Indian Journal of Pediatrics - lehdessä.
He hakivat jo kirjoitettua ja tutkittua tietoa hengitysharjoittelun, joogan ja pranayaman vaikutuksesta lapsuusajan astman hoidossa. He löysivät, että hengitysharjoittelua kuvattiin monilla eri termillä ja olivat monenlaisia tapahtumia. Yhteistä näille eri tekniikoille kuitenkin oli, että ne muokkaavat hengitystapaa hyperventilaation vähentämiseksi. Kun hengitämme vähemmän ilmaa sisään, CO2 arvot normalisoituvat ja hengitysteiden sileä lihaksisto rentoutuu, mikä saa hengitysteiden avautumisen aikaan ja helpottaa hengittämistä.
Toinen asia, minkä he saivat selville tutkiessaan aineistoja, oli, että tämäntyyppiset hengitysharjoitukset muokkaavat myös käyttäytymistä vähentäen esimerkiksi ahdistusta. Lisäksi immuniteetti vahvistuu, samoin hengityslihakset vahvistuvat ja hengityselinten toiminta paranee.
He löysivät kymmenen kliinistä tutkimusta, joissa lapsilla oli krooninen lievä tai keskivaikea astma tai jopa hallitsematon astma. Akuuttiin vakavaan astmaan hengitysharjoittelun positiivista vaikutusta ei voitu todentaa.
Heidän mielestään katsauksen anti on todella rohkaiseva ja tärkeä, mutta ennenkuin hengitysharjoittelu voidaan ottaa standardikäyttöön astmaattisten lasten hoidossa, tulee kuitenkin tulevissa tutkimuksissa selventää vielä tarkemmin lasten elämänlaatua, lääkkeiden käyttöä ja jo potilaasta raportoituja tietoja.
Olen todella kiitollinen siitä, että olen lähtenyt ja hurahtanut hengityksen maailmaan. Tähän ikään mennessä on jo moneen kertaan joutunut toteamaan, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä. Miten sinä? Minkä arvoisena pidät omaa hengitystäsi? Miten sinä hengität?
Tutkimuksen abstraktin löydät osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs12098-017-2519-6
Kaksi intialaista tiedemiestä ovat summanneet yhteen joulukuussa 2017 kirjallisuuskatsauksensa hengitysharjoitusten, jooga ja pranayama - hengityksen vaikutuksesta lapsuusiän astmaan Indian Journal of Pediatrics - lehdessä.
He hakivat jo kirjoitettua ja tutkittua tietoa hengitysharjoittelun, joogan ja pranayaman vaikutuksesta lapsuusajan astman hoidossa. He löysivät, että hengitysharjoittelua kuvattiin monilla eri termillä ja olivat monenlaisia tapahtumia. Yhteistä näille eri tekniikoille kuitenkin oli, että ne muokkaavat hengitystapaa hyperventilaation vähentämiseksi. Kun hengitämme vähemmän ilmaa sisään, CO2 arvot normalisoituvat ja hengitysteiden sileä lihaksisto rentoutuu, mikä saa hengitysteiden avautumisen aikaan ja helpottaa hengittämistä.
Toinen asia, minkä he saivat selville tutkiessaan aineistoja, oli, että tämäntyyppiset hengitysharjoitukset muokkaavat myös käyttäytymistä vähentäen esimerkiksi ahdistusta. Lisäksi immuniteetti vahvistuu, samoin hengityslihakset vahvistuvat ja hengityselinten toiminta paranee.
Heidän mielestään katsauksen anti on todella rohkaiseva ja tärkeä, mutta ennenkuin hengitysharjoittelu voidaan ottaa standardikäyttöön astmaattisten lasten hoidossa, tulee kuitenkin tulevissa tutkimuksissa selventää vielä tarkemmin lasten elämänlaatua, lääkkeiden käyttöä ja jo potilaasta raportoituja tietoja.
Olen todella kiitollinen siitä, että olen lähtenyt ja hurahtanut hengityksen maailmaan. Tähän ikään mennessä on jo moneen kertaan joutunut toteamaan, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä. Miten sinä? Minkä arvoisena pidät omaa hengitystäsi? Miten sinä hengität?
Terkuin
Tuija©©©
Tutkimuksen abstraktin löydät osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs12098-017-2519-6
Kommentit
Lähetä kommentti