Siirry pääsisältöön

Jooginen hengitysharjoittelu nuorten uimareiden harjoittelussa

Hengitys on noussut muutamana viime vuotena hyvin tutkituksi aiheeksi Pubmedin tietokannassa. Selatessani hengitykseen liittyviä tutkimuksia silmiini osui tuore nuoriin ja hengitykseen liittyvä tutkimus kesäkuulta 2017. Tässä tutkimuksessa, Yogic breathing practices improve lung functions of competitive young swimmers (linkki tutkimukseen https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5496990/ ) tutkittiin joogisen hengityksen vaikutusta nuorten uimareiden keuhkojen toimintaan.

Resistiivisten (veden alla suoritettujen vesitiiviiden) hengitysharjoitusten tiedetään parantavan kilpauimareiden keuhkojen suorituskykyä ja kestävyyttä. Joogista hengitysharjoitusta ei kuitenkaan ole aikaisemmin käytetty ja tutkittu kilpailevilla uimareilla. Tämän vuoksi ei tiedetä, miten tämä vaikuttaa juuri keuhkojen suorituskykyyn ja kestävyyteen. Tavoitteena oli saada selville myös, onko joogahengitysharjoittelulla vaikutusta uimareiden keuhkojen toimintoihin.



Tutkimukseen osallistui 27 kansallista ja kansainvälistä 13 - 20 -vuotiasta kilpauimaria, jotka omasivat jo pitkän 8,29 vuoden kokemuksen uinnista ja harjoittelivat noin 9,5 km päivittäin. Heidät satunnaistettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä teki harjoittelun lomassa joogisia hengitysharjoituksia (Vibhagiya Pranayama-, Bhastrika Pranayama-  ja Nadi shodana - /Anthar kumbhaka -harjoituksia) puoli tuntia viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan ja vertailuryhmä teki uimareille normaalia harjoittelua kuukauden ajan. Heitä mitattiin kolmella eri mittarilla (spirometria, SAS -2 ja hengenvetonopeus) tutkimuksen ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä.

Tuloksena saatiin, että kaikkien kolmen mittareiden kohdalla tapahtui kuukauden aikana huomattavaa parannusta joogahengitysharjoittelua tehneiden ryhmässä verrattuna normaalisti harjoitelleisiin. Maksimaalinen ilmanvaihto kasvoi, samoin nopea hengenvetonopeus, vaikka hengityskerrat minuutissa vähenivät. Yhteenvedossa todettiin, että joogahengitysharjoittelu parantaa hengityselinten toimintaa hengityslihaksia vahvistamalla.

Joogaa itsekin harrastaneena en ole yllättynyt tulokseen. Joogisen hengityksen rytmitys auttaa veden seassa hengittämistä. Viileämpi elementti auttaa myös hengityksen rauhoittamisessa ja näin hengityskertojen vähenemistä. Tämä taas auttaa uintitekniikan kohdille saamista. Ja mitä pitemmän ajan annat ilman tulla keuhkoista ulos, sitä enemmän joudut tekemään työtä hengityslihasten kanssa, mikä taas vahvistaa niitä entisestään.

Minusta on hienoa, että tällainen tutkimus on tehty, vaikka tutkimukseen osallistuneiden määrä on sangen pieni. Ilahduttavaa tutkimuksessa oli se, että nuorten hengityslihasten vahvistuminen näkyi heidän parantuneessa hengityksessään altaassa. Heidän hapenottonsa parani.  Syyksi tähän ei voida sanoa sitä, että juuri tuossa iässä heidän hapenottonsa muutenkin paranee hengityselinten kasvaessa oikeisiin mittasuhteisiin.  Tutkimus kesti vain kuukauden, joten kovin paljon ikään liittyvää kasvua ei tuossa ajassa ehdi tapahtua.

Tutkimustulos on todella lupaava. Voisi näin äkkiseltään ajatelle, että joogisella hengitysharjoittelulla olisi vaikutusta myös muissakin, hengityselimistöä kovasti rasittavissa, lajeissa. Vai tarvitseeko kyseessä olla aina jokin erityinen laji? Voihan hengitysharjoittelua tehdä ihan tavallisessa arjessakin. Suosittelen kaikille, erityisesti vanhuksille. Elämänlaatu paranee, kun keuhkot toimivat hyvin. Ja vaikutus ulottuu aina henkiselle puolelle asti. Pidetään se mielessä J
Lisää vastaavia tutkimuksia odotellessa…


Terkuin


Tuija©©©

Lähde : https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5496990/

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...
Lähetä kommentti
Lue lisää

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...
Lähetä kommentti
Lue lisää