Siirry pääsisältöön

MYÖS URHEILIJAT VOIVAT KÄRSIÄ EPÄTASAPAINOISESTA HENGITTÄMISESTÄ



Fyysinen harjoitus lisää aktiivisten lihasten aineenvaihduntaa. Toimiakseen lihakset tarvitsevat energian lisäksi happea, mikä vaatii hengityselimistöltä tehokkaampaa toimintaa. Lisähapen tarve kasvattaa puolestaan hiilidioksidin tuotantoa. Fyysisen rasituksen saavuttaessa keskiraskaan tai raskaan tason alkaa lihaksissa muodostua myös maitohappoa. Tällöin hengitys- ja verenkiertoelimistö lisää yhä edelleen hapenvälitystä kudoksille. Samanaikaisesti hiilidioksidin ja vetyionien poistuminen elimistöstä tehostuu. Hengityksen eteen tulee tehdä enemmän työtä. Nenä ei enää välttämättä riitä kuljettamaan tarpeeksi happea sisään ja hiilidioksidia ulos, joten toimintaa tehostamaan otetaan avuksi suu. Hengitystiheys myös kasvaa. Normaalilla aikuisella henkilöllä hengitetyn ilman määrä levossa on 5-6 litraa minuutissa. Maksimaalisen harjoituksen aikana tämä voi nousta jopa 150 - 200 litraan minuutissa. Samanaikaisesti verenkierto vilkastuu nelin- tai kuusinkertaiseksi lepoon verrattuna. (Levitzky 2013: 245-250.)

Kun valmistaudutaan fyysisesti vaativaan toimintaan, elimistön normaalireaktio on epätasapainoinen hengitys eli hyperventilaatio. Hyperventilaatio mielletään yleensä selvästi nähtävään nopeaan, haukkovaan hengittämisen. Fysiologiselta kannalta kyse on tilavuudeltaan suurentuneesta hengityksestä, joten myös liian syvään ja harvemmin hengittäminen voi aiheuttaa hyperventilaatiota yhtälailla kuin nopea ja niukka hengittäminenkin. Urheilijat eivät välty siis huonolta hengittämiseltä vaikka suorittaessaan he joutuvat käyttämään joskus hengityselimistöään äärirajoilla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että he hengittäisivät alati huonosti vaan kenties osan suorituksestaan. Tässä piilee kuitenkin omat riskinsä. Noin 9,5 %:lla aikuisväestöstä on arvioitu olevan epätasapainoinen hengitys. Epätasapainoista hengitystä tapahtuu, kun keuhkojen tuulettumista tapahtuu yli aineenvaihdunnallisten tarpeiden. Se, että monilla ei-urheilijoilla esiintyy epätasapainoista hengittämistä, johtuu usein psyykkisen tai fyysisen stressin vaikutuksesta. Vaikka laukaiseva stressitekijä olisi jo hoidettu, voi epätasapainoinen hengitys kroonistua, sillä se ehdollistuu helposti. Erityisesti pitkäaikaisessa hyperventilaatiossa hengitys voi olla rauhallisen oloista, koska yksikin syvä hengitys voi ylläpitää fysiologista hyperventilaatiota. (Martin ym. 2010: 26 - 32.)

Epätasapainoinen hengitys on epätarkoituksenmukaista, kun hengittäminen jatkuu liiallisena eikä ryhdytäkään fyysisesti vaativaan suoritukseen. Kehosta poistuu näin liikaa hiilidioksidia, veren hiilidioksidipitoisuus laskee ja solujen käytettävissä oleva hapen määrä vähenee. Sileiden lihasten, pintaverenkierron, sisäelinten ja aivojen verenkierto heikkenee ja tästä seuraa elimistön pH:n nousu. Muita seurauksia tulee ketjureaktiona. Liike- ja sensoristen hermojen toiminta kiihtyy. Luurankolihakset supistuvat voimakkaasti ja voivat aiheuttaa lihaskramppeja. Sensoristen hermojen kiihtynyt toiminta aiheuttaa puutumista ja pistelyä. Epätasapainoinen hengitys vaikuttaa myös elektrolyyttien, kuten kaliumin, magnesiumin, fosforin sekä kalsiumin toimintaan. (Martin ym. 2010: 26 - 27.) Voiko tässä olla syy urheilijoiden äkillisiin lihaskramppeihin, entä lihasten kangistumisiin urheilusuorituksen aikana? Uuden tutkimustiedon mukaan elimistö pystyy käyttämään maitohapon uudelleen lihasten energiaksi suotuisissa olosuhteissa.

Vielä ei ole löydetty tieteellistä yhteisymmärrystä, miten epätasapainoisesta hengityksestä kärsivää potilasryhmää tulisi hoitaa. (Jones ym. 2013.) Hoitamattomana se voi aiheuttaa epämiellyttäviä oireita kuten hengenahdistusta, huimausta, puutumista, pistelyä sekä rintakipuja. Pitkään jatkuessaan sen uskotaan voivan aiheuttaa vakavia sairauksia. Jopa syövän yhteyttä tähän on pohdittu. Entä urheilijat? Kiinnitetäänkö heidän hengittämiseen huomiota koskaan?

Tässäpä jutun juurta.

Terkuin

Tuija©


LÄHTEET:

Jones ,M – Harvey, A – Marston, L – O’Connel, NE 2013. Breathing exercises for dysfunctional breathing/hyperventilation syndrome in adults (Review). The Cochrane Library 2013, issue 5 Luettavissa: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/14651858.CD009041.pub2/full

Levitzky Michael G. 2013. Pulmonary physiology. 8. Edition. The McGraw-Hill Companies: 245-250


Martin ym. 2010 Martin, Minna - Seppä, Maila - Lehtinen, Päivi -Törö, Tiina - Lillrank, Benita 2010. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Mediapinta. Tampere
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...
Lähetä kommentti
Lue lisää

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...
Lähetä kommentti
Lue lisää