Siirry pääsisältöön

KROONINEN KIPU – vaiva vai jotain muuta?


Mietin kesäkuun alussa tenttiin lukiessani, että kipu voisi olla hyvä seuraavan blogikirjoitukseni aihe. Viikkojen ajan olen pohtinut, kirjoitanko vai enkö kirjoita, onko aihe ihan liian tavallinen, sillä kaikkihan ovat kokeneet kipua jossain vaiheessa elämää, ainakin akuuttia kipua jonkun pienen tai vähän isomman onnettomuuden tai vastoinkäymisen yhteydessä. Mutta kauniina aamuna huomaan kirjoituksen kroonisesta kivusta yleisöpalstalla paikallisessa lehdessä. Ihan väitellyt tohtorimies kirjoitti siitä, joten aika hyväksi ja ajankohtaiseksi voin aiheen siis luonnehtia.

Kipupotilaat ovat terveysjärjestelmämme suurkäyttäjiä. Arvioidaan, että joka viidennellä maailmassa on jokin krooninen vaiva, joka aiheuttaa kipua. Ikääntyneillä vaivoja on vielä enemmän. Erilaisia kiputiloja liittyy eniten tuki- ja liikuntaelin sairauksiin. Eteeni sattui, Facebook-sivustolla kylläkin, Intilaisen terveydenhoitojärjestelmän, Ayurvedan, sivu, jossa kerrottiin, kuinka stressi, ahdistus, masennus yms. henkiset tekijät voivat saada aikaan esim. selkäkivun. Sivustolla näkyi ihan konkreettisesti, mitkä keskikehon ja lantion seudun lihakset reagoivat näihin henkisiin tekijöihin. Tekijät eivät itsessään aina aiheuta selkäkipua, vaan oma toimintamme näiden tekijöiden vallitessa saa aikaan kivun.

Krooninen kipu on ruumiillista kärsimystä. Fyysinen kipu ja psyykkinen kärsimys muuttuvat yhdeksi kipukokemukseksi ja vaikuttavat henkilön inhimilliseen elämään. Se vaikuttaa ihmisen persoonaan ja koko inhimilliseen elämään. Kolumnin kirjoittajan mukaan kroonisella kivulla on neljä ominaisuutta. Se vaikuttaa koko ihmiseen ja koko hänen ympäristöönsä. Se on näkymätöntä, jota ei edes MRI:llä saada visualisoitua. Se hallitsee henkilön elämää rajoittaen hänen toimintaansa itsenäisenä olentona. Lisäksi kipu on aina kielteistä aiheuttaen alakuloa, ahdistusta ja epätoivoa.

Tässä sitä siis ollaan. Kielteiset ajatukset aiheuttavat meidän käyttäytymisessämme ja toiminnassamme muutoksia, jotka saavat aikaan esim. edellä mainitun selkäkivun. Ja selkäkipu taas aiheuttaa lisää kärsimystä ja kielteisiä ajatuksia. Mikä oravanpyörä!

Yleensä lääkärin juttusille mennään, kun kipu tulee kestämättömäksi. Kipukohtaan annetaan akuuttia hoitoa. Lääkärin kautta pääsee ehkä fysioterapeutin juttusille, jolta saa kuntoutusohjeet. Aina tämä ei kuitenkaan riitä ja auta, sillä kipu saattaa joka viidennellä olla vain osa kärsimyksen merta. Potilaan tilan kokonaisvaltaisempi tutkiminen jää resurssien puutteen vuoksi tekemättä. Koska krooninen kipu on monisyinen juttu, tarvitaan moniammatillista hoitoa! Kivun sietämättömäksi tekevät syyt voivat olla täysin tiedostamattomia paikallisen kivun ilmaantuessa ja paljastuvat vasta vähitellen pitempiaikaisen holistisen hoidon aikana. Meidän hoitosysteemimme mielestäni ei valitettavasti pysty tällaiseen toimintaan. Henkilöä pompotellaan paikasta toiseen tai henkilö hakee SITÄ OIKEAA lääkäriä, fysioterapeuttia, hierojaa, jäsenkorjaajaa, osteopaattia, kiropraktikkoa ym. asiantuntijaa, joka ratkaisisi kivun ja kärsimyksen yhtälön.

Länsimaisen lääketieteen vastaus kivulle on yksiselitteisesti sen poistaminen, eliminointi, valitettavasti nopeasti ja vain paikallisesti, mutta todellisen kivun diagnosointi ja kohtaaminen on vielä lapsen kengissä. Artikkelin kirjoittajan mukaan kroonisen kivun hyväksyminen osaksi elämää auttaa selviytymään kivun kanssa. Hänen mukaansa kipupotilaan tulisi miettiä elämän arvot uudelleen ja löytää itseä ja elämää kohtaan sallivampi identiteetti. Näiden avulla henkilön elämänlaatu kohenisi ja elämä saisi uutta sisältöä.

Nyky-yhteiskuntamme arvot eivät mielestäni vielä kunnioita tarpeeksi paneutumista omaan itseen ja omien tunteiden, mielikuvien ja ajatusten tutkimiseen ja ymmärtämiseen, vaikka muutosta tähän suuntaan on onneksi jo hieman tapahtunut. Työstämättömät mielen kokemukset ja tunnetilat siirretään toiminnaksi sen sijaan, että ne tunnistettaisiin ja työstettäisiin. Työstämättöminä ongelmat tulevat ulos ruumiillisina oireina. Yritämme jopa olla näyttämättä kipua ja kivun aiheuttamaa kärsimystä, koska tämänhetkisessä maailmassa ei voi näyttää ”heikkouksiaan”. Jos sinulta kysytään, mitä kuuluu? Mitä vastaisit? Varmaan, että hyvinhän tässä, vaikka asiasi olisivat juuri toisin.

Suuriman kiinnostukseni tähän aiheeseen aiheutti se, että kroonisella kivulla ja henkisillä tekijöillä näyttää olevan tekemistä keskenään. Yhdistin tämän heti omaan joogaharrastukseeni ja chakra-systeemiin. Joogisen ajattelutavan mukaan jumiutuma jonkin chakran kohdalla aiheuttaa epätasapainoa kehon energiavirroissa ja eri chakrojen välillä, mikä näkyy erilaisina ongelmina ja sairauksina kehossa. Vertailtuani tätä tietoa omiin kipuihin ja olotiloihin, en voi olla ihastelematta esi-isiemme kunnioitusta ja uskomatonta tietämystä ihmiskehosta ja sen toiminnoista, joista Länsimainen lääketiede saisi ottaa roppakaupalla oppia, miettiä omia arvojaan uudelleen.

Perinpohjainen ”SOTE-uudistus” on siis paikallaan, ei vain julkisen terveydenhuollon osalla vaan kaikilla yhteiskunnan alueilla. Suomen kansa ja yhteiskunta voivat huonosti ja kohta lääkärit hukkuvat kipupotilaisiin. Onko meillä varaa siihen?

Muistathan, että onneksi meitä yogaohjaajia, kehon jumien poistajia, on olemassa. ;-)

terveisin
Tuija 

Liikuntalääketieteen yo, FM, PT, MediYoga-ohjaaja


http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/krooninen-kipu-tayttaa-seka-kehon-etta-mielen/2082458
http://www.calmclinic.com/anxiety/symptoms/back-pains

Kipu, Kalso & Haanpää & Vainio (toim.), Duodecim, 2009

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...