Siirry pääsisältöön

SUUNNISTUS – uskomaton laji!


Eilen sain jälleen kokea sen - kovan yrittämisen - ongelmaratkaisun - ratkaisun soveltamisen ympäristöön ja onnistumisen! Peräti 11 kertaa vajaan tunnin sisällä. Minkälaiset kiksit se antoikaan! Kaiken tämän jälkeen olin onnesta mykkä J. Vielä pari kuukautta sitten en voinut kuvitella, että olisin voinut suorittaa tätä. Sen verran ”raakile” olen ollut viimeiset ajat.

Suunnistus on ihana laji, kehittävä monessa mielessä. Tässä lajissa ”pizza” ei voi nousta päähän. Jos se sen tekee, näkyy se heti pummeina metsässä. Metsään tulee lähteä joka kerta suurella nöyryydellä etsimään rasteja. Aivan kuin lähtisit aina uudelle seikkailulle. Joskus tämä tunne tulee jopa, kun lähdet etsimään seuraavaa rastia ja olet hieman epävarma, miten sinne menet. Rasteja voisi kutsua jopa aarteiksi. Mieti, jotain valko-oranssista lippua metsässä aarteeksi! Sillä jokaisen uuden rastin löytäminen on todella palkitsevaa. Tunnetta ei voi mitata millään mittarilla! Se tekee hyvää itsetunnolle. Antaa voimaa ja itseluottamusta siitä, että hanskaa rationaalisen, omiin kykyihin pohjautuvan tekemisen ja suunnitelmallisuuden rastilta rastille etenemisessä. Joudut miettimään, otatko pitemmän ja helpoimman reitin vai lyhyemmän ja vaikeampikulkuisen. Käytätkö kompassia vai luotatko kartan ja luonnon yhdenmukaisuuteen. Päässä pyörii koko ajan monenlaisia prosesseja. Lisäksi saa miettiä, onko maasto tarpeeksi hyvä juostavaksi, ettei satu haavereita vai pistääkö kävelyksi ja ottaa varman päälle. Koko kroppa päästä jalkoihin on erilaisten prosessien vallassa. Ei ihme, että vanhimmat innokkaimmat suunnistajat ovat peräti 90-vuotiaita. Endorfiinit jyllää hyvin menneen tuokion jälkeen. Huonosti menneen jälkeen tahtoo esiintyä jälkipuintia, miten siellä metsäsää olisi pitänyt mennä, mutta takuuvarmasti huonosti menneen reissun jälkeenkin osallistuminen seuraavalle tuokiolle on taattu. Ei voi antaa periksi. Uusia aarteita (haasteita/ rasteja) löytyy vielä. Edellinen kerta opetti sitä ja tätä. Nyt ei tehdä samaa virhettä uudestaan.

Mutta mitä muuta suunnistuksella on annettavaa? Jos tuon lajin antamat opetukset koko kirjossaan sisältää itselleen, ei taida mennä peukalo suuhun monessakaan asiassa tavallisen elämän kiemuroissa. Uuden tavoitteen asettelu, seikkailumieli, eri reittien valinta (ongelmaratkaisu) tavoitteeseen pääsemiseksi, periksiantamattomuus, nöyryys, itsensä likoon laittaminen, itseensä luottaminen ja onnistumisesta iloitseminen ovat nyt niitä asioita, jotka tulevat mieleen. Ei mitään huonoja ominaisuuksia, vai mitä olet mieltä?Liikunnan ja luonnon ihmisenä voin puolustaa lajin erinomaisuutta fyysisen kunnon ylläpitäjänä ja meditaatiotekniikkana. Suosittelen!


Pistäkäähän kalentereihin maanantaiksi tai keskiviikoksi täplä suunnistukselle. Tiedä kuinka monta ”aarretta” löydät! :-)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...