Siirry pääsisältöön

Jooga ja meditaatio - hihhulointia?



 
Näin ajattelin ennen ja totesin aikoinani: ”en koskaan” tee sitä, koska siinä ei ole mitään järkeä! Ajan hukkaa!

Elämä taitaa opettaa, missä ehkä on järkeä. Liikuntakykyni pysähtyi kesällä 2014. Olin tukossa. Jalat lopettivat toimimasta kaikesta venyttelystä ja liikkumisesta huolimatta. Sanoivat työsuhteen irti. En olisi ikinä arvannut, että ihmiselle, joka on liikkunut koko ikänsä, voisi käydä niin. Ihmiselle, joka rakastaa tekemistä yli kaiken. Monesti olen nauranutkin itselleni siitä, että illalla, kun silmät ovat jo puoleksi kiinni, kädet vielä heiluvat. Pysähdyksen päivä oli kuitenkin koittanut.

Mitä siitä seurasi? Armoton henkinen kamppailu. Oman elämän uudelleen järjestely. Kysymykset - mikä on tärkeää, mikä saa odottaa, mihin tulee suunnata? - nousivat arvoon arvaamattomaan. Oli levon ja ”puhdistumisen” aika. Sitähän tuo tukossa oleminen tarkoitti. Oli aika vetää rajoja kaikelle hulluudelle tässä maailmassa, aika ottaa maalaisjärki käteen ja sanoa huithait kaikelle itselleni epäoleellisille asioille, aika tarkastella itseni sisällä olevia todellisia arvoja, aika antaa itselleni todellista aikaa.

Entisessä työssä minulla ei ollut koskaan aikaa perheelle, harrastuksille, sosiaalisille kontakteille, ei koskaan millekään. Elin ristitulessa koko ajan. Aina pettynyt, kun en saanut kaikkea mahtumaan 24 tuntiin. Mutta nyt minulla oli aikaa. Aikaa kaikelle minulle tärkeälle, paitsi liikkumiselle, jota joudun vieläkin rajoittamaan. Samalla minulle avautui lukkariini pieni rako - joogalle. Vuosien saatossa olin kuitenkin nähtävästi miettinyt päässäni kokeilevani sitä, ehkä sitten joskus, ehkä eläkkeellä. Miten sitten kävikään?

Ensin joogasin kerran viikossa. Tuntui miellyttävältä kuunnella ihanaa rentouttavaa rauhallista vähän mystistäkin musiikkia. Meditaatio-osuudet tuottivat sen sijaan tuskaa. Istuapa nyt yli 10 minuuttia yhdessä asennossa toistamassa jotain mantraa ja odottamassa ihmettä! Muutaman session jälkeen kuitenkin huomasin, kuinka rauhallinen olinkaan joogatuntien jälkeen. Vau! Parin kuukauden jälkeen olin jo myyty! Juuri tätä tarvitsen tällä hetkellä, joogaa ja meditaatiota, nimenomaan juuri sitä hihhulointia.

Nykyään odotan innolla joogan meditaatio-osuutta. Ihmettä en odota, mutta sitä kevyttä henkistä tunnetta tuon osuuden jälkeen. Olen jälleen osannut irrottaa ja lajitella elämäni eri asioita oikeaan järjestykseen.

Joudun perumaan sanani, kuten monesti elämässä tuon ”en koskaan” vuoksi. Jatkan ihanaa hihhulointia. Minkähänlaiset rastat minulle sopisi? J
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jooginen Antarmauna ja sen neurofysiologiset vaikutukset

Jooginen Antarmauna on syvän rentoutumisen ja tietoisen itseensä vetäytymisen harjoitus, joka tähtää sisäiseen hiljaisuuteen ja mielenrauhaan irrottautumalla ulkoisista ärsykkeistä. Se on tila, jota lähestytään tyypillisesti joogan meditaatio- ja syvärentoutusmenetelmillä, kuten jooganidralla (ohjattu syvärentous- ja meditaatiomenetelmä)  tai pranayamalla (jooginen hengitysharjoitus). Harjoituksen tavoitteena on havaintotietoisuuden suuntaaminen ulkomaailmasta sisäänpäin, jolloin aistien käytön aktiivisuus vähenee ja mieli pääsee syvempään itsetarkkailun ja rentoutuksen tilaan, joka muistuttaa hereillä olemisen ja unen rajatilaa. Antarmauna tukee kokonaisvaltaista rentoutumista fyysisellä, emotionaalisella ja mentaalisella tasolla. Kuva: tekoälykuva.fi Antarmaunalla on suora fysiologinen yhteys aivojen stressinsäätelyyn ja palautumiseen. Harjoitus aktivoi parasympaattista hermostoa ja vähentää stressihormonien eritystä, mikä tukee aivojen palautumis- ja korjausprosesseja. Syvän...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Joogassa pääset surffaamaan aalloilla ja saavutat mielen rauhallisuuden

Törmäsin LinkedInnissä Dr. Bhushan Kumar Upadhyayn joogisen hiljaisuuden ja hermoston tasapainoisuuden yhteydestä kertovaan postaukseen. Siinä postauksessa kerrottiin, missä tilassa ihminen pääsee näkijänä ja kokijana rauhalliseen mielentilaan, jossa hän voi muokata oppimaansa kokemusten perusteella uudestaan. Very fascinating! Ja se mielentilan saaminen pohjautuu theeta-aaltojen läsnäoloon johon yhdistetään syvän hengityksen avulla saatu hermoston rauhoittuminen.   Me elämme aaltojen maailmassa. Sinäkin värähtelet tiettyä taajuutta, kuten kaikki lähelläsikin olevat ihmiset. Sydämen värähtely voidaan tunnistaa monen metrin etäisyydeltä, vaikka emme pimeässä näkisikään siinä olevan ihmistä. Mutta ei ihme, samoja sähkömagneettisia aaltoja esiintyy avaruudessa, niin miksi ei meissäkin. Samoin aivoissa esiintyy aaltoja. Ero avaruuden aaltoihin on kuitenkin siinä, että aivoaallot syntyvät synkronoituina hermoimpulsseina, kun taas avaruudessa aallot ovat sähkömagneettista säteilyä. A...
Lähetä kommentti
Lue lisää

MITEN JOOGA AUTTAA KILPIRAUHASEN ONGELMISSA? – TIEDE JA KÄYTÄNTÖ KOHTAAVAT

  Kilpirauhasen sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ja liikatoiminta (hypertyreoosi), ovat Suomessa poikkeuksellisen yleisiä. Pelkästään vajaatoiminnan hormonikorvaushoitoa saa maassamme yli 330 000 ihmistä, joista valtaosa on naisia. Vaikka lääketieteellinen hoito on ensisijaisen tärkeää, monet etsivät sen rinnalle keinoja tukea omaa jaksamistaan ja hormonitasapainoaan. Tässä kohtaa katseen voi kääntää joogaan. Kuva: tehty tekoälyllä Ymmärtääksemme joogan vaikutusta kilpirauhaseen, meidän on ensin ymmärrettävä stressiä. Kun koemme pitkäkestoista stressiä, lisämunuaisemme erittävät kortisolia. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeat kortisolipitoisuudet voivat häiritä niin sanottua HPA-akselia (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akseli) sekä estää passiivisen tyroksiinihormonin (T4) muuntumista aktiiviseksi trijodityroniiniksi (T3) solutasolla. Joogan suurin hyöty kilpirauhaselle välittyykin hermoston rauhoittamisen kautta. Kun siirry...
Lähetä kommentti
Lue lisää