Yleensä huomaamme, jos nukumme huonosti. Olemme väsyneitä. Mutta missä onkaan syy silloin, kun väsymystä ei voida selittää huonolla yöunella. Tietenkin paljolla työllä, stressillä ja arjen kiireellä. Totta. Näitä ilmiöitä ja selityksiä riittää. Usein syy löytyy lähempää itseämme, huonosta ja vajaasta hengittämisestä. Ihan kuin oikea terveellinen ruokavalio vahvistaa elimistöä ja antaa energiaa, myös oikeanlainen hengitys vahvistaa elimistön energiansaantia ja -kiertoa. Jos energiankierto kehossamme salpautuu, syntyy yleensä monenlaisia vaivoja. Elintoiminnoillemme on välttämätöntä, että solut saavat jatkuvasti ja tarpeeksi happea.
Hengitämme, koska elämme. Tavallisesti emme mieti, hengitämmekö vai emme. Sehän tapahtuu ihan itsestään! Me vain touhuamme päivästä toiseen miettimättä, mikä oikeastaan pitää meidät elossa, mikä auttaa siinä, että voimme ylipäätään liikuttaa käsiämme, jalkojamme ja jopa ajatuksiamme. Ravintoasioita kyllä mietimme ja moni miettii hyvinkin tarkkaan. Entä hengittäminen? Kuinka moni miettii omaa hengitystään? Mutta otetaanpa esimerkki, jonka me kaikki olemme käyneet läpi. Mitä odotetaan juuri syntyneeltä vauvalta? Juuri sitä, hengittääkö hän vai ei. Ja jos ongelmia hengittämisen suhteen löytyy, tarkkaillaan, kuinka hyvin hän hengittää, kuinka hyvin elimistö saa hyväksikäytettyä sisään hengitetyn hapen. Eikö vain? Mutta mietimmekö me enää myöhemmin, kuinka hyvin elimistömme käyttää hengittämämme hapen? Emme, koska tämä on itsestäänselvyys, vaistomainen ja automaattinen toiminto. Jos ja kun tarvitsemme esim. rasituksessa enemmän happea, aivomme ohjaavat hengittämään voimakkaammin. Levossa hengittäminen puolestaan automaattisesti tasapainottuu. Helppoa, eikö vain?
Monet ihmiset hengittävät valitettavan pinnallisesti täyttämättä keuhkojaan täysin. Vanhemmuuteen tämä pinnallisuus vielä kertaantuu. Ajattelepa! Vaivat lisääntyvät ihan vain sillä, ettemme laita hengittäessämme tarpeeksi happea liikkeelle kehossamme, vaikka meillä olisi pienellä tarkkaavaisuudella mahdollisuus tehdä tästä täysin mahdollista. Hengityksen tulisi olla syvää, hidasta ja tasaista, mutta silti luonnollista. Sen tulisi tapahtua nenän kautta. Suun kautta hengittäessämme käytämme vain keuhkojen yläosia. Se ei riitä! Jotta saisimme kaiken hengityskapasiteetin käyttöön, tulisi sisään hengittämisen lähteä aina vatsasta asti. Tällöin mahdollistamme ilman kulun keuhkojen jokaiseen osaan ja sitä kautta kaikkialle lihaksistoomme. Lihaksiston saadessa tarpeeksi happea, hermojärjestelmämme voi myös rentoutua. Vatsan ”jumppa” puolestaan edistää sisäelinten verenkiertoa, mikä auttaa ravinteiden imeytymiseen paremmin ja tervehdyttää aineenvaihduntaa. Tämä kaikki vain sillä, että annamme vatsan kohota hengittäessämme ja pistämme nenämme peliin parempaa ja virkeämpää elämää halutessamme. Eikö olekin helppoa? Kyllä, mutta vaikea muistaa.
Nenän ja vatsan olemassaolon ja kunnioittamisen tiellä olen minäkin. Työkalunani on lisäksi Mediyoga. Suosittelen. Monien vaivojen siivittämänä voin todeta – emme elä, jos emme hengitä, kunnolla.
Kommentit
Lähetä kommentti