keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Onko ryhdillä merkitystä?

Hyvä ryhti on tärkeä. Tästä on meille pienestä koululaisesta asti kerrottu, välillä tarkastettukin, mutta aikuisiällä melko harvoin hyvin tiedostettu. Tietoa on hyvän ryhdin tärkeydestä selän oikealle toiminnalle ja koko kehon toimivuudelle. Hyvällä ryhdillä työn kuormitus kehoon tapahtuu mahdollisimman tasapuolisesti. Samoin hyvä ryhtinen henkilö pystyy hyödyntämään lihaksiaan optimaalisesti kävellessä, istuessa, mutta varsinkin fyysisessä työssä.


Me kaikki emme ole välttämättä saaneet hyvää ryhtiä (lue: suoraa selkärankaa) syntyessämme. Kuitenkin meille on annettu tästä huolimatta mahdollisuus perinnöllisten ominaisuuksien puitteissa hyvään ryhtiin. Ja taaperoikäisenä meillä kaikilla yleensä se on. Mitä sitten tapahtuu? Ympäristötekijät ja olosuhteet alkavat muokata meitä. Lapsena lihaksistomme ja luustomme ovat hyvin joustavia ja elimistömme on hyvin palautumiskykyinen. Mutta iän karttuessa tämä kyky vähenee ja ongelmia alkaa esiintyä.

Mutta ajatellaanpa asiaa hetki toiselta kantilta. Oletko huomannut ympäristössäsi ns. huonoryhtistä henkilöä? Mietipä hetki, miten hän liikkuu? Missä asennossa ovat ylävartalo, rintakehä ja pää? Millaisen vaikutelman hänestä saat? Onko hänellä kenties jokin sairaus? Onko hän positiivinen vai negatiivinen mielialaltaan? 


Keväällä HS julkaisi artikkelin (linkki tuonnempana), jossa fysioterapeutti väitti, ettei ryhdillä ole merkitystä. Tämä artikkeli tulee lukea ajatuksella, ettei saa väärää käsitystä asiasta. Tässä artikkelissa kerrottiin ryhdin merkityksestä ja vaikutuksesta selkäkipuihin ja siinä painotettiin yksilöllisiä eroja selkärangassa, raajojen mittasuhteissa yms. Suurimpana syynä selkäkipuihin ja muihin tuki- ja liikuntaelinten kipuihin mainittiin liikkumattomuus. Kyllä näin tietenkin on. Ihminen on tehty liikkuvaksi olioksi, vaikka kuinka haraamme vastaan kaikin keinoin yrittäessämme päästä kaikesta mahdollisimman vähillä ponnistuksilla. Nykypäivän liika istuminen ja liikkumattomuus, kuten artikkelissakin mainittiin syiksi, on myrkkyä ja etenkin juuri ryhdille. Kyllä, näinhän se on.

Huono aerobinen kunto, lihaskunto ja huono totuttu päivittäinen kehon asento voi saada aikaan lihasepätasapainoa, joka oireilee kipuna ja tämä puolestaan johtaa pitkällä aikavälillä liikkeiden rajoittumiseen, liikeratojen kaventumiseen ja jne. Negatiivinen oravanpyörä lähtee käyntiin ja kohtahan sitten tarvitaan lääkäriä ja kuntoutusta asiaa paikkaamaan. Samalla se maksaa yhteiskunnalle ja työnanatajille suuria summia sairauspoissaolojen muodossa. Onko meillä varaa tähän?

Fysioterapeutti kertoo artikkelissaan, että paikallaanolo aiheuttaa lihaksiin hapenpuutetta ja sitä kautta lihasepätasapainoa. Totuuttahan tässä tietenkin hivenen on, mutta pitäähän meidän saada happea koko ajan! Mikä estää hapen kulkeutumisen lihaksiin? Pelkästäänkö vain liikkumattomuus? Silloihan emme saisi happea lihaksiimme nukkuessammekaan.

Oma vastaukseni tähän on huono ryhti.   Kerronpa, miksi: Jos rintakehän yläosa on painunut alaspäin, vaikuttaa tämä pallealihaksen toimintaan. Pallealihas ei pääse sisäänhengityksessä liikkumaan alaspäin, mikä taas vaikuttaa alimpien keuhkon osien kaasujenvaihtotapahtumaan. Ilma ei pääse vaihtumaan keuhkojen alimissa keuhkorakkuloissa ja hengitys jää näin vajavaiseksi. Tällä on puolestaan vaikutusta mm. veren hapettumiseen, verisuonten laajentumiseen ja lihasten energiantuotantoon. Kulostaako järkevältä?

Huonossa ryhdissä hengitys jää ylemmän rintakehän tehtäväksi, mikä johtaa ylihengittämiseen (hengitystoistot lisääntyvät) ja apuhengityslihasten, kuten niskan, kaulan ja hartioiden lihasten, rasittumiseen. Myös ryhtiä tukevat selkälihakset ja vatsalihakset osallistuvat hengitystapahtumaan, joten huono ryhti (jännittyneet selkä- ja vatsalihakset) voivat johtua hengityksen vajavaisuudesta, juuri tuosta hapenpuutteesta. 
Kokeilepas itse huonolla ryhdillä hengittämistä:
Anna rintakehän tipahtaa/lysähtää sisään ja alas, olkapäät osoittavat alas ja eteen, ja hengität ensin sisään ja ulos suun kautta muutaman kerran. Huomioi, miltä hengittäminen tuntuu tällä tavalla. Ok. Vaihda nyt hengitys nenään ja anna asennon olla sama. Huomaat varmaan, miten paljon enemmän työtä joudut tekemään pystyäksesi hengittämään tässä asennossa. Hyvä hengitystapa edustaa nenän ja vatsan/pallealihaksen yhteistyötä. Miten vaikea sitä onkaan tehdä tässä asennossa. Eikö?

Väitän siis, että ryhdillä on merkitystä. Lisäksi ryhti vaikuttaa myös ajatuksiimme ja tunteisiimme. Mietipäs masentunutta henkilöä. Hänellä on kenties tunne, että hän kantaa koko maailman ongelmia olkapäillään. Ja se näkyy ulospäin kumarana asentona. Entä henkilö, joka on onnistunut loistavasti jossain? Hän uhkuu hyvää mieltä, säteilee voimaa ja itseluottamusta ja ennen kaikkea ryhti näyttää hyvältä.

Mielentilamme vaikuttaa ryhtiin, ryhti hengitykseen ja hengitys koko kehoomme. Työilmapiiriä kannattaa siis miettiä ja vaalia positiiviseen suuntaan. Lisäksi on todellakin hyödyllistä venyttää itseään roikkumalla ja huolehtia samalla, että hengität nenän ja pallean kautta. Näin teet elämästäsi nauttimisen arvoista.


Terkuin 
Tuija ©©





LÄHTEET:

Olsson A. 2014. Medveten andning - grunden för hälsa, energi och harmoni. Andra upplagan. Estland 2014.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti