maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hapenpuute? Huonosta hengittämisestä vai fyysisestä rasituksesta johtuva?

Kaikkihan sen tietää, että tarvitsemme happea elääksemme. Ilmakehässä sitä on noin 21 %, eikö vain? Mutta voiko olla, että saamme sitä joskus liikaa kehoomme? Vai mitä mieleesi tulee sanasta hapenpuute? Yhdistätkö sen mieluummin fyysiseen aktiivisuuteen? Selvitelläämpä asiaa.
Kaikki kehon prosessit ovat riippuvaisia hapesta. Etenkin soluissamme olevat mitokondriot , energialaitoksemme, tarvitsevat sitä.  Tavallinen solu sisältää usein monta sataa mitokondrioita tyydyttääkseen energiatarpeen. Niillä elimmillä,  joilla toiminta on hyvin moninaista ja jotka tarvitsevat todella paljon energiaa, voi soluissa olla mitokondrioita jopa useampi tuhat. Jotta kehomme ja elimemme toimisivat, tarvitsemme siis happea.

Monelle urheilijalle ja liikuntaa harrastavalle hapenpuute on tuttu asia. Vauhti ja liike pakkaa pysähtymään silloin, kun hapenpuute kasvaaa liian suureksi. Maitohappoa kertyy ja olo muuttuu tuskaiseksi. Mutta hapenpuutteesta voi kärsiä ihan tavallinenkin ihminen, sillä virheellinen hengitys vähentää kykyämme käyttää tehokkaasti happea hyödyksi. Kun meistä tuntuu, että nyt kaikki ei ole hengityksen suhteen ihan reilassa, hengitämme lisää ilmaa sisään useammin ja enemmän., hyperventiloimme. Olemme kuin huonosti toimiva auto. Painamme kaasua ja pakokaasua riittää. Käytämme enemmän polttoainetta ja öljyä ja ennen pitkään tulee stoppi.

Tavallinen käsitys on, että happi on pelastava enkeli. Ja hiilidioksidi on myrkyllinen lopputuote, joka pitää saada pois kehosta niin nopeasti kuin mahdollista. Totta ja ei ihan totta! Siitä hapesta , minkä hengitämme sisään, käytämme levossa ainoastaan 25 %. Mieti! 75 % menee suoraan uloshengityksen mukana pois.  Happi kulkeutuu veren mukana ympäri kehoa sidottuna veren hemoglobiniin. Normaalissa hengityksessä hemoglobiini sisältää happea yli 95 %.

Hapen ja hiilidioksidin huono tasapaino kehossa. (Medveten andning, ohjaaja-materiaali)

Hengityksen heikentyessä hengitämme usein liikaa ilmaa, joko haukkoen isolla suulla tai läähättäen liian nopeasti varmistaaksemme tarpeellisen hapen saannin. Näin kehomme saa todellakin liikaa happea. Tämä puolestaan aiheuttaa sen, että uloshengityksemme sisältää liikaa hiilidioksidia, mistä johtuu, että keuhkoihin muodostuu hiilidioksidivajetta, sen jälkeen vereen, kudoksiin ja elimiin. Matala hiilidioksiditaso aiheutta kohonnutta veren pH-tasoa, mikä johtaa siihen, että happi sitoutuu tiukemmin hemoglobiiniin, eikä  pääse siis solujen mitokondrioiden käyttöön. Syntyy hapenpuute, ei muodostu energiaa eikä ihmiskone käy kunnolla. Hienosti suunniteltu oravanpyörä ei toimikaan kuin rasvattu! 

Hapenpuute. Se voi johtua siis fyysisestä rasituksesta että huonosta hengittämisestä. Kumpi on pahempi tapa saada elimistö ja koneisto jumiin? No jälkimmäinen tietenkin. Fyysisestä rasituksesta aiheutuva hapenpuute on väliaikainen tila, joka korjautuu levossa hyvällä hengittämisellä. Huonosta hengittämisestä aiheutuva on jo sitten hankalampi juttu, koska huonon hengittämisen takana on kenties jo totuttu tapa. Totuttua tapaa voidaan muuttaa, mutta se vie aikaa. Mielestäni kuitenkin kannattaa kokeilla ja yrittää irvissä suin, koska huonon hengittämisen aiheuttaman hapenpuutteen seuraukset kehossa ovat todella suuret ja tuntuvat. Näkyvät päivänselvästi terveydessä ja hyvinvoinnissa. Niistä kerron seuraavassa blogipostauksessa. :-)


Ole kuulolla!

Terkuin 
Tuija ©©


Lähde: Anders Olsson, 2014. Medveten Andning, grunden för hälsa, energi och balans.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti