perjantai 5. elokuuta 2016

Hengitänkö tietoisesti?

Huomaan kirjoittaneeni tässä blogissani hengittämisestä jo aikaisemminkin, mutta en voi ohittaa tätä aihetta pelkällä olan kohautuksella. Mitä enemmän tutustun varmaan  meistä kaikista itsestäänselvyytenä pidettävään toimintoon nimeltä hengittäminen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen sen tärkeydestä ja siitä, ettei sen tärkeyttä osata huomioida nykyään ollenkaan, ei tavallisena pulliaisena, muttei terveydenhuollossakaan.

Ravintoasioita mietimme joskus todella tarkkaan ja niin tulee tehdäkin. Entä hengittäminen? Kuinka moni miettii omaa hengitystään?  Me vain touhuamme päivästä toiseen miettimättä, mikä oikeastaan pitää meidät elossa, mikä auttaa siinä, että voimme ylipäätään liikuttaa käsiämme, jalkojamme ja jopa ajatuksiamme.  Mutta otetaanpa esimerkkinä  juuri syntynyt vauva. Mitä häneltä ensimmäisenä odotetaan? Juuri sitä, hengittääkö hän vai ei ja miten  hyvin hänen elimistönsä saa hyväksikäytettyä sisään hengitetyn hapen. Eikö vain? Mutta mietimmekö me enää myöhemmin tätä? Emme, koska tämä on itsestäänselvyys, vaistomainen ja automaattinen toiminto. Elämme ja se riittää.

Olen liikkunut koko elämäni, urheillutkin jossain vaiheessa. Ikäkuuna päivänä ei kukaan ole sanonut, miten liikkuessa tulee hengittää. On vain hengitetty sen mukaan, miten missäkin rasituksessa on ollut tarpeellista. Joogaharrastuksen ansiosta olen saanut tutustua hengittämiseen syvemmin. Viime keväänä törmäsin Tietoisen hengittämisen saloihin (Kiitos Riitta!) ja kiinni jäin. Vihdoinkin jotain järkevää hengityksen merkityksestä omaan hyvinvointiimme. Kiitos venäläisen lääkärin ja professorin Konstantin Buteykon ja hänen ajatustaan eteenpäin vievän ja kehittävän Anders Olssonin!

Monet ihmiset hengittävät valitettavan pinnallisesti täyttämättä keuhkojaan täysin. Vanhemmuuteen tämä pinnallisuus vielä kertaantuu niin kauan kunnes kuolema koittaa. Tämän huomion professorilääkäri Buteyko teki tutkiessaan kuolemaa lähestyvien ihmisten hengitystä 1950-luvulla. Hänen mielestään juuri ihmisen tapa hengittää kuvastaa myös hänen terveyttään. Ajattelepa! Vaivat lisääntyvät ihan vain sillä, ettemme laita hengittäessämme kunnolla happea liikkeelle kehossamme, vaikka meillä olisi pienellä tarkkaavaisuudella mahdollisuus tehdä tästä täysin mahdollista. 

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ollaa jälleen meitä paljon edellä myös hengittämisen suhteen. Ruotsalainen Anders Olsson on kehittänyt Buteykon ajatuksesta omien kokemustensa ja ohjataviensa kokemusten avulla Tietoinen hengittäminen - terveysohjelman (Medveten andning). Hänen sanomansa on, että huonontuneen hengityksen seurauksena on väistämättä hermoston epätasapaino, ilmateiden ahtaus, sydän joutuu kovemmalle työlle, kehon PH-tasapaino järkkyy, lihasten energiantuotanto heikkenee, keuhkojen kaasujenvaihto vähenee ja proteiiniaineenvaihdunta huononee. Ja pitkään jatkuessaan, nämä aiheuttavat erilaisia terveysongelmia, kuten uniongelmia, väsymystä, sydän- ja verisuonisairauksia, astmaa, allergioita, aineenvaihdunnan ongelmia ja muita kipuja ja särkyjä.  Olemmeko turhaa välinpitämättömyyttämme ansainneet tällaista? Monesti kyllä, mutta varmaan siksikin, ettei kukaan ole koskaan kertonut, miten tärkeää oikeanlainen  hengittäminen on.

Hengityksen tulisi olla syvää, hidasta, äänetöntä ja tasaista. Sen tulisi tapahtua nenän ja vatsan (pallean) yhteistyöllä. Suun kautta hengittäessämme käytämme vain keuhkojen yläosia, alaosan keuhkorakkulat jäävät työttömiksi. Tämä ei siis riitä! Jotta saisimme kaiken hengityskapasiteetin käyttöön, tulisi sisään hengittämisen lähteä aina vatsasta asti. Tällöin mahdollistamme ilman kulun keuhkojen jokaiseen osaan ja sitä kautta kaikkialle elimistöömme. Lihaksiston saadessa tarpeeksi happea, hermojärjestelmämme ja aivomme voivat rentoutua. Vatsan ”jumppa” (pallealihaksen käyttö) puolestaan hieroo sydäntä ja  edistää sisäelinten verenkiertoa, mikä auttaa ruoansulatusta  ja tervehdyttää aineenvaihduntaa. Tämä kaikki vain sillä, että otamme vatsan mukaan hengittäessämme ja pistämme nenämme peliin sekä sisään että ulos hengittäessämme parempaa ja virkeämpää elämää halutessamme. Ei kovin vaikeaa, eihän?


Oikeanlaista hengittämistä voidaan harjoitella. Helpoin neuvo on aloittaa hengittäminen nenän kautta sisään ja ulos tarkkaillen samalla, että vatsa kohoaa sisäänhengittäessä ja laskeutu uloshengittäessä. Uloshengittäminen on hitaampaa kuin sisäänhengittäminen, jolloin parasympaattinen hermosto aktivoituu ja viestii rauhantilaa kehoon. Rauhalliset kävelylenkit voidaan tehdä hengittämällä nenän kautta suu kiinni. Jos tuntuu, ettei tämä onnistu, voi käyttää suun kiinnipitämiseen kevyttä teippiä, jos vain kehtaa. Anders on kehittänyt myös ns. hengitystreenaajan, jolla voi vahvistaa hengityslihaksia ja automatisoida tasarytmistä hengitystä. Tietoinen hengittäminen - terveysohjelmaan kuuluu myös  28-päivän hengitysharjoitusohjelma, jolla voi kehittää ohjatusti omaa hengittämistään ja tietoisuutta omasta hengityksestään ja tilanteista, jotka aiheuttavat huonontunutta hengittämistä.

Olen tiedostanut omaa hengitystäni nyt 4 kk. Tuloksena siitä on, että syketasoni liikkuessa on laskenut 20 lyöntiä/min. Leposykkeeni on laskenut 48:sta 44:ään. Kovassakin rasituksessa lihakseni tuntuvat saavan enemmän happea ja lihakset eivät väsy niin nopeasti. Hengitystreenaajalla saan kipeytyneet lihakset notkeaksi nopeammin...Tässä vain alkua. Älkää ihmetelkö suuteippauksiani, kun tulette lenkkipolulla vastaan tai vihreätä tuttia (hengitystreenaaja) suussani liikennevaloissa. Harjoittelen tietoisesti hengittäen :-)


Terkuin

Tuija©


Tietoja Tietoisesta hengittämisestä osoitteessa http://www.medvetenandning.se/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti