torstai 9. huhtikuuta 2015

Jooga ja meditaatio - hihhulointia?



 
Näin ajattelin ennen ja totesin aikoinani: ”en koskaan” tee sitä, koska siinä ei ole mitään järkeä! Ajan hukkaa!

Elämä taitaa opettaa, missä ehkä on järkeä. Liikuntakykyni pysähtyi kesällä 2014. Olin tukossa. Jalat lopettivat toimimasta kaikesta venyttelystä ja liikkumisesta huolimatta. Sanoivat työsuhteen irti. En olisi ikinä arvannut, että ihmiselle, joka on liikkunut koko ikänsä, voisi käydä niin. Ihmiselle, joka rakastaa tekemistä yli kaiken. Monesti olen nauranutkin itselleni siitä, että illalla, kun silmät ovat jo puoleksi kiinni, kädet vielä heiluvat. Pysähdyksen päivä oli kuitenkin koittanut.

Mitä siitä seurasi? Armoton henkinen kamppailu. Oman elämän uudelleen järjestely. Kysymykset - mikä on tärkeää, mikä saa odottaa, mihin tulee suunnata? - nousivat arvoon arvaamattomaan. Oli levon ja ”puhdistumisen” aika. Sitähän tuo tukossa oleminen tarkoitti. Oli aika vetää rajoja kaikelle hulluudelle tässä maailmassa, aika ottaa maalaisjärki käteen ja sanoa huithait kaikelle itselleni epäoleellisille asioille, aika tarkastella itseni sisällä olevia todellisia arvoja, aika antaa itselleni todellista aikaa.

Entisessä työssä minulla ei ollut koskaan aikaa perheelle, harrastuksille, sosiaalisille kontakteille, ei koskaan millekään. Elin ristitulessa koko ajan. Aina pettynyt, kun en saanut kaikkea mahtumaan 24 tuntiin. Mutta nyt minulla oli aikaa. Aikaa kaikelle minulle tärkeälle, paitsi liikkumiselle, jota joudun vieläkin rajoittamaan. Samalla minulle avautui lukkariini pieni rako - joogalle. Vuosien saatossa olin kuitenkin nähtävästi miettinyt päässäni kokeilevani sitä, ehkä sitten joskus, ehkä eläkkeellä. Miten sitten kävikään?

Ensin joogasin kerran viikossa. Tuntui miellyttävältä kuunnella ihanaa rentouttavaa rauhallista vähän mystistäkin musiikkia. Meditaatio-osuudet tuottivat sen sijaan tuskaa. Istuapa nyt yli 10 minuuttia yhdessä asennossa toistamassa jotain mantraa ja odottamassa ihmettä! Muutaman session jälkeen kuitenkin huomasin, kuinka rauhallinen olinkaan joogatuntien jälkeen. Vau! Parin kuukauden jälkeen olin jo myyty! Juuri tätä tarvitsen tällä hetkellä, joogaa ja meditaatiota, nimenomaan juuri sitä hihhulointia.

Nykyään odotan innolla joogan meditaatio-osuutta. Ihmettä en odota, mutta sitä kevyttä henkistä tunnetta tuon osuuden jälkeen. Olen jälleen osannut irrottaa ja lajitella elämäni eri asioita oikeaan järjestykseen.

Joudun perumaan sanani, kuten monesti elämässä tuon ”en koskaan” vuoksi. Jatkan ihanaa hihhulointia. Minkähänlaiset rastat minulle sopisi? J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti