lauantai 7. maaliskuuta 2015

Sykittääkö liikaa?




Sopiva määrä stressiä on hyväksi. Se pistää ihmisen toimimaan, aktivoitumaan. Liiallinen stressi ei olekaan enää hyväksi. Jos stressi on liian pitkäaikaista ja voimakasta tapahtuu psyykkisiä, aineenvaihdunnallisia, hormonaalisia, immunologisia ja hermostollisia muutoksia kehossa. Muutokset eivät valitettavasti ole terveyttä edistäviä.

Toiminnan kannalta järkevästä tasapainotilasta elimistössä huolehtii autonominen hermosto. Sympaattinen osa sitä huolehtii ja valmistaa nopeaan sopeutumiseen stressiin taistele- tai pakene -periaatteella. Jatkuva tällä periaatteella toimiminen kuluttaa voimavaroja, aiheuttaa sykkeen kiihtymistä ja altistaa muutostekijöille kehossa ja mielessä. Autonomisen hermoston parasympaattinen osa puolestaan tasapainottaa ja palauttaa. Sanotaankin, että sympaattinen sykittää ja parasympaattinen paskattaa J. Näiden kahden osa-alueen, sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminta tulisi pysyä tasapainossa. Muuten kehomme ja mielemme eivät toimi oikein ja syntyy terveyden kannalta epäedullisia muutoksia.

Nykyihminen ei aina huomaa olevansa stressaantunut. Ajatellaan, että tämä tunne ja tila kuuluvat jokapäiväiseen elämään. On vain mentävä elämässä eteenpäin tiukasti aikataulun mukaisesti. Yhä enemmän työskennellään myös epäsäännöllisesti työpaikalla tai kotona. Syödään nopeasti siinä lyhyessä aikataulun sallimassa raossa tai siirretään nälkää kahvilla ja pullalla. Vapaa-aikana perheelliset juoksee lastensa harrastusten aikataulussa. Perheettömät työskentelevät kenties oman vapaa-aikansakin. Missä on jalo joutilaisuus ja nauttiminen, parasympaattista hermostoa aktivoiva toiminta? Missä on itsensä, perheensä ja ystäviensä rakastamiseen ja huolehtimiseen käytettävä aika? Missä?
Stressissä ja sitä seuranneessa uupumuksessa on kyse kehon ja mielen palautumattomuudesta työstä tai jostakin muusta kuormittavasta tekijästä. Itse kohtasin tämän tilanteen noin vuosi sitten. Sykkeeni nousivat aina korkealle rasittaessani itseäni hieman. Tein itselleni 3 päivää kestäneen sykevälimittauksen ja tulos oli karu, jos ei kuitenkaan vielä katastrofaalinen. Taulukossa näkyy silloiset voimavarani, mittauksen alusta mittauksen loppuun.





Kuvasta voi havaita, että koko mittauksen ajan söin omia voimavarojani. Söin omaa kehoani! Henkinen isku oli suuri. Enkö saisi toimia ja olla niin aktiivinen enää? En, vaan on hellitettävä ja alettava muuttaa omaa elämääni niin, että siinä voi myös palautua, löytää tasapainoa kaiken suhteen: työn, perheen, vapaa-ajan, harrastusten, ystävien ym.


Tein vastaavan lyhyemmän sykevälimittauksen vasta-aikoihin, suurin piirtein vuosi edellisestä. Joitakin muutoksia olen tehnyt elämääni. Suurin muutos lienee se, että olen raivannut itselleni enemmän aikaa palautua, vaihtanut työkuvioita. Tekemäni mittaus kesti vain puolitoista päivää ja sijoittui viikonloppuun, joten se selittää hieman mittauksen hyvää tulosta. Vertauksena edelliseen ja mielestäni hyvänä palauttavan jakson esimerkkinä se näyttää seuravanlaiselta.




Kuvasta voidaan siis nähdä, että voimavarani lisääntyivät yön aikana jopa lähtötasoa korkeammalle, vaikka olin tuona päivänä käynyt kahden ja puolen tunnin pitkäkestoisen harjoituslenkin. Uskomatonta! Tätä tietä täytyy jatkaa :).


On siis tärkeää tunnistaa voimavaroja kuluttavan stressin olemassaolo, sillä stressin aiheuttamasta ylikuormitustilasta toipuminen on hidasta ja joskus vaikeaa, joskus siitä ei palaudu koskaan. Varhainen oireiden tunnistaminen on siis avainasia tämän suhteen.


Jos siis tunnet, että et jaksa, kotityöt eivät kiinnosta, lähteminen ulos tai lasten harrastuksiin työpäivän jälkeen ei innosta, aamulla noustessasi tunnet olevasi väsynyt, kehoa kolottaa sieltä ja täältä, viikonloput ovat henkisesti yhtä tuskaa, sykkeesi nousee yhdestäkin arkipäivän rutiineja muuttavasta tekijästä, pysähdy! Mieti, mitä teet! Onko arkipäivän kiire se, mitä elämältäsi haluat? Onko mitään, mitä voisit tehdä toisin? Jos et itse keksi mitään ja sinulla ei vielä ole oireita, ota yhteyttä hyvinvointiasiantuntijaan (allekirjoittanut J). Kaksin on aina helpompi pähkäillä, mitä voisi tehdä toisin. Jos fyysisiä oireita löytyy, on parempi lähteä lääkärin pakeille. Tarvitaan järeämpiä otteita.

Lue asiasta myös osoitteissa:


http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91828&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti